Facebook on tietyin väliajoin muistuttanut minua sporttimamma sivustani, jota en ole käyttänyt pitkään aikaan. Niinpä tänään päätin tämän yli vuoden tauon jälkeen uskaltautua avaamaan blogini.
Kauhuissani pysähdyin katsomaan viimeisimmän artikkelin päivämäärää: sunnuntai, joulukuuta 16, 2018. Oliko edellisestä kirjoituksesta kulunut todellakin näin kauan aikaa?
Olisin voinut vannoa ettei aikaa ole kulunut näin paljoa, mutta uskottava se kai on kun päivämääriä katsoo. Se miksi kaikki blogissani loppui kuin seinään ja hyvin hassussa kohtaa on selitettävissä. Olin tuolloin todella innoissani blogista ja varsinkin siitä kun veljeni päätti lähteä mukaan. Noihin aikoihin koin elämässäni suurta surua, sillä sain kaksi keskenmenoa. Nämä molemmat tapahtuivat toki hyvin varhaisessa vaiheessa, mutta suru oli silti todella suuri. Lopulta suru ajoi minut siihen pisteeseen ettei enää jaksaminen vain riittänyt mihinkään ylimääräiseen. Syömiset ja liikkumiset olivat sitä tasoa ettei niistä juuri sporttimammana olisi tohtinut edes kirjoittaa.
Tammikuussa 2019 lapset aloittivat päivähoidossa ja minä palasin töihin. Arki oli aika hektistä, mutta ei niin raskasta kuin olisin kuvitellut sen oleva. Ei kuitenkaan tullut mieleenkään silloin alkaa jatkaa tätä projektia. Sitä vain keskittyi luomaan uudenlaista arkea meidän perheelle. Kauaa sitä ei kuitenkaan kestänyt, sillä tulin uudelleen raskaaksi. Raskaus toi esiin laskeumavaivan, jonka vuoksi jäinkin hyvin aikaisessa vaiheessa sairaslomalle ja siitä äitiyslomalle. Tuolloin en liikuntaa juurikaan pystynyt harrastaa ja syömisetkin menivät omalla painollaan niihin juurikaan huomiota kiinnittämättä.
Tosiaan meidän perheemme on kasvanut tässä välissä yhdellä ihanalla pienellä pojalla: Jure syntyi lokakuussa ja on nyt pian puolivuotias hurmuri.
Mitä minulle kuuluu nyt? Tähän kysymykseen en mitenkään voi vastata lyhyesti sillä tässä reippaassa vuodessa on tapahtunut valtavan paljon. Halusin kuitenkin tulla kertomaan teille, että täällä ollaan taas.
Tulevissa artikkeleissa perehdytään tarkemmin siihen mitä minulle oikeasti kuuluu nykyään.
