Temppurata

Blogissani kirjoitan, miten liikun ja kuinka saan sen mahdollistettua kolmen pienen lapsen kanssa. Ei kuitenkaan tule unohtaa yhtä tärkeää asiaa: yhdessä liikkuminen lasten kanssa + lasten liikkuminen.

Eräs yö valvoessani kolmen aikaan esikoiseni kanssa sain idean. Halusin tehdä blogiini artikkelin lasten liikkumisesta. Esikoinen valvotti yöllä mukavasti kolmesta kuuteen, joten minulla oli hyvin aikaa samalla suunnitella temppurata. Esikoisen alettua nukkumaan uudelleen aamu kuuden aikaan kipitin minä alakertaan toteuttamaan ideaani.

Temppurataa kehitellessä mietin paljon yleisesti lasten motorista kehitystä ja sitä kuinka tärkeää lasta on kannustaa liikkumaan. Jokainen lapsi oppii ja kehittyy eri tahtiin, mutta jokaista tulisi kannustaa ja rohkaista liikkumaan vielä enemmän. Lapsen ollessa pieni luodaan jo hänelle elämän mittaisia liikuntatottumuksia ja kukapa ei haluaisi omalle lapselle liikunnallista elämänmallia antaa?

Jokaisen lapsen tulisi liikkua päivässä aktiivisesti vähintään kaksi tuntia. Liikkuminen voi olla vauhdikasta, reipasta ja/tai kevyttä. 

Vauhdikkaaksi liikkumiseksi lasketaan muun muassa hippaleikki, trampoliinilla hyppiminen ja kiipeily.

Reipasta liikuntaa ovat metsäretki, pyöräily ja luistelu.

Kevyt liikunta puolestaan voi olla pallon heittoa, keinumista ja kävelyä.

Miksi jokaisen lapsen tulisi liikkua?

  Liikunta ja hyvät motoriset taidot parantavat koulunkäynnin edellytyksiä.

Liikunta vähentää lasten sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöitä.

Liikkuva lapsi liikkuu todennäköisemmin myös aikuisena.

Positiivinen liikkuminen vahvistaa lapsen liikuntaan liittyvää minäkuvaa.

Liikunta auttaa oppimaan vuorovaikutustaitoja ja pelin/leikin sääntöjä.

Liikkuminen ryhmässä auttaa luomaan sekä ylläpitämään sosiaalisia suhteita.

Liikkumisesta tulee hyvä olo.

Jopa varhaiskasvatuslain mukaan jokaisella lapsella on oikeus monipuoliseen, lapsen kasvua ja kehitystä tukevaan liikuntakasvatukseen.

Palataanpa itse asiaan: temppurata. Yritin kehitellä radan, joka olisi mahdollisimman monipuolinen välineisiin nähden mitä minulta kotoa sitä varten löytyi ja tällainen siitä tuli: 

- Roikkuminen (tämä oli ehdottomasti lasteni suosikki) -

- Läpsyt, alhaalta ylös päin kuroteltiin antamaan läpsyjä -

- Hyppy patjalle (voi hypätä tuoliltakin, jos kotoa ei steppilautaa löydy) -

- Painokärryn työntäminen -

- Kuperkeikka (pienempi lapsi voi esimerkiksi kieriä) -

- Pallon tarkkuusheitto (voi heitää palloa myös koriin) -

- Liukumäki (penkistä voi rakentaa liukumäen) -

-Tunneli (kotona voi ryömiä myös sohvapöydän tai tuolien alta) -

- Autolla/mopolla ajo pöydän ympäri -

- Tasajalkahypyt -

- Pallon potkaisu ja kopittelu -

- Viivaa pitkin kävely (isommalle lisää haastetta kävelemällä esimerkiksi lankkua pitkin -

Eikä tällä radalla vain lapset liikuntaa saaneet, vaan me liikuimme yhdessä. Menin jopa tunnelista heidän kanssaan. Temppuradalla kului useampi tunti yhdessä touhutessa. Naurua, riemua ja onnistumisia koettiin koko porukka yhdessä. Radalla oli päivän mittaan käymässä myös kahden kaverini lapset sekä oma kummityttöni. Heitin myös paikallisen vauvaryhmäni jäsenille ideaa yhteisestä temppurata päivästä. Saattaa hyvinkin pian löytyä rata uudelleen meiltä.

Kokeile sinäkin rakentaa kotona oma temppurata yhdessä lasten kanssa !

Välipaloja ja MAVE

Onnea on omistaa veli joka auttaa kun treenit ja syömiset eivät vain kulje. Nyt on ollut tovi niin ettei tämä terveellinen elämä ole vain jotenkin enää sujunut. Olen syönyt kuinka sattuu tai jättänyt syömättä sekä treenejä on alkanut jäädä välistä. Pakkaa suurimmaksi osaksi sekoittaa kesän reissut. Olen lähiaikoina käynyt muun muassa Kokkolassa, Kalajoella, 2xRanualla. 2xRovaniemellä, 2xTorniossa, Kajaanissa, Kaskisissa, Seinäjoella ja lukuisia kertoja Kauhajoella. Eli kotona ei minua lasten kanssa ole juurikaan näkynyt. 

Ei ole helppoa säilyttää tarkkaa ja terveellistä ruokavaliota reissun päällä, eikä treenejäkään ole yksinkertaista tehdä kun reissaa kolmen pienen lapsen kanssa. Se ei ole helppoa, mutta ei mahdotontakaan. Siksi nyt tätä kirjoittaessa hieman alkaa huono omatunto nostamaan päätään. Ei kuitenkaan pidä jäädä menneitä murehtimaan vaan nostaa pää pystyyn ja tehdä töitä paremman tulevaisuuden eteen. Nyt en anna enää reissujen tai minkään muunkaan enää latistaa intoani terveellisemmästä elämästä. 

Ilman veljeäni en varmastikaan näin nopeaa olisi saanut motivaatiota takaisin ylös. Selitin veljelleni hänen ollessaan meillä kylässä siitä kuinka minulla jää syömättä etenkin välipalat usein kokonaan, hän lähti siltä istumalta kauppaan ja palasi mukanaan pussillinen syömistä minulle. Hän oli miettinyt kaupassa sellaisia välipaloja joita minun olisi nopea syödä samalla, kun touhuan kolmen pienen lapseni kanssa. Enää en siis voisi väittää syömättömyyden syyksi kiirettä.

Veljeni toi useita profeelin tuotteita ja voin sanoa että ne maistuivat paljon paremmalle kuin olisin uskonut ja mikä tärkeintä ne on todella nopeita/helppoja välipaloja. Ehdottomasti jatkossa näitä löytyy meidänkin kauppalistalta.

Veljeni painottaa aina jutellessamme sitä kuinka ei saa laihduttaa syömättömyydellä vaan syömisellä. Tottahan se on, terveellisen/turvallisen ja pysyvän laihdutuksen salaisuus on nimenomaan ruokavaliossa. Aivan sama kuinka paljon liikkuu jos syö väärin. Helposti sitä sortuu olemaan syömättä kun haluaa painoa alas, mutta se johtaa vain kauheaan nälkään ja lopulta ruokaa ahmii kaksin käsin suuhun. Tarkoituksena olisi nyt löytää uudelleen hyvä ruokarytmi joka minulla oli aiemmin.

Aamupala - kaurapuuro+mehukeitto

Lounas - perus kotiruoka

Välipala - hedelmä tai profeel välipalat

Päivällinen - perus kotiruoka

Iltapala - puuro tai samaa kuin välipalalla

Yritän siis pitää jatkossa kiinni viidestä ateriasta päivässä sekä siitä että juon paljon vettä.

Veljeni ei pelkästään auttanut minua ruokavalioni kanssa vaan kävimme myös yhdessä salilla. Veljeni opetti minulle maastavedon perusteita. Mavea olen tehnyt salilla viimeksi vuosia sitten ja olinkin jo unohtanut kuinka kokonaisvaltainen liike se onkaan. 

Miksi maastavetoa on hyvä tehdä?

Maastaveto on koko kroppaa kehittävä liike. Maastaveto vaikuttaa muun muassa takareisiin, pakaroihin, selkään, vatsaan, pohkeisiin, etureisiin, olkapäihin, yläselkään ja niihin tärkeisiin lantionpohja lihaksiin. Mave ei todellakaan ole pelkästään jalkoja ja selkää kehittävä liike.

Mave polttaa rasvaa todella tehokkaasti juurikin siksi että se on niin raskas ja kokonaisvaltainen liike.

Mave myös parantaa ryhtiä ja auttaa välttymään selkäongelmilta, jos tekniikka tähän on oikea. Jos maven tekee väärin on sillä täysin päinvastainen vaikutus. Kannattaa siis todella panostaa tekniikkaan ja palkata vaikka ammattilainen käymään liike kanssasi läpi.

Veljeni neuvoja maastavetoon:

1. Seiso jalat hartioiden leveydellä lähellä tankoa, koukista jalkoja ja ota vankka ote tangosta ristiotteella.

2. Liikuta tankoa ylös ja alas niin, että jalat koukistuvat alhaalla ja suoristuvat ylhäällä. Tanko pysyy koko ajan lähellä vartaloa. 

3. Pidä katse alhaalle edessä kokoajan.

4. Pidä selkä suorana ja jännitä keskivartaloa koko liikkeen ajan. 

Harjoittele tekniikka ensin kunnolla, ennen kuin alat lisäämään painoja.

Urheilukentällä

Ensimmäistä kertaa vein lapset urheilukentälle täällä Kurikassa. He olivat todella innoissaan paikasta. Ajaessamme mäkeä alas urheilukentän pihaan kuului takapenkiltä esikoisen suusta: wau! Se sana kuvaakin Kurikan urheilukenttää mainiosti. Urheilukentän ympärillä kiertää joki, kaikki on viimeisen päälle kunnossa. Silmä lepää paikkaa katsellessa.

Ensimmäiseksi menimme testaamaan yhdessä juoksemista. Keskimmäinen lapsemme päätti ottaa ensimmäisen lähdön konttien. Tämä saattoi hieman polvissa tuntua ikävältä, näinpä tyyli vaihtui juoksuun aika vikkelää.

Ulkona lämmintä +25 astetta eli nesteytyksestä urheillessa piti huolehtia tiheään. Hienosti pojat tulivat juomapaussille aina pyydettäessä.

Pituushyppy paikasta tuli äkkiä suosikki. Esikoinen juoksi innoissaan hyppäämään, kun keskimmäinen leikki pressun päältä löytyneessä vesilätäkössä.

Tänä kesänä Kurikan urheilukentälle on valmistunut ulkokuntosali. Siellä riittikin paljon mukavaa puuhaa lasten kanssa. Harjoiteltiin muun muassa roikkumista, kiipeilyä ja hyppyjä.

Urheilukentällä kuluu nopeaa tunti jos toinenkin. Suosittelen käymään lasten kanssa oman paikkakuntanne urheilukentällä. Samaan aikaan raitista ilmaa, liikuntaa ja yhdessä oloa, mikä olisi sen parempaa?

Kuntosali

Voisikohan jopa todeta: haaveista tuli totta.

Nimittäin olen aloittanut treenit kuntosalilla. Minulla tuli päätökseen hetki sitten yhdessä treenaaminen Siiri Haapojan kanssa. Pitkään olin siinä uskossa ettei treenaaminen minulla enää Kurikan Kroppanilla tulisi jatkumaan. Ajattelin ettei minulla mitenkään voisi olla aikaa käydä salilla. Tämä ajatus onneksi osoittautui vääräksi, nimittäin pitkän keskustelun ja suunnittelun tuloksena aloitin salitreenaamisen jälleen. 

Helppo ei tule olemaan ajan löytäminen salille. Se vaatii hieman järjestelyjä ja suunnittelua. Treenit ei tule onnistumaan aina ainoastaan salilla, vaan jatkossakin osa viikon treeneistä varmastikin tulee tapahtumaan kotona. 

Tähän alkuun pääsen salille helposti, sillä aviomieheni viettää parhaillaan kesälomaa. Käyn salilla tällä hetkellä lasten ollessa päiväunilla. Mieheni palattua töihin menee homma vaikeammaksi, silloin treenit jäävät pitkälti myöhäisiltaan, lasten ollessa yöunilla + kerta viikkoon olemme sopineet, että saan lähteä salille suoraa miehen tultua töistä. En itse halua edes useampaa kertaa lähteä niin salille, en halua nimittäin kuormittaa perhettäni treeneilläni. Lapset/perhe tulee aina ensin, ja meidän yhteinen aika.

Jatkossa blogissani tullaan näkemään kotitreenejä, lasten kanssa treenaamista sekä salitreenejä.

Kuvasin illalla salilla ollessani teille pienen videon:

Olen hyvin innoissani tulevista treeneistä salilla. Entinen personal trainerini Siiri tekee minulle uudet saliohjelmat lähiaikoina, en malta odottaa.

Pintaa syvemmälle

Terveys ja hyvinvointi ei koskaan ole itsestään selvää. Vaikkakin terveyttä oppii usein arvostamaan vasta sen menetettyään. Itsekin olen oppinut arvostamaan sitä vasta sairastettuani vakavaa masennusta vuosia.

Sairastuin aikoinaan masennukseen ollessani vasta seitsemäntoista vuotta vanha. Sairastumiseen vaikutti monenlaiset asiat kuten seksuaalinen hyväksikäyttö, ero ensimmäisestä kunnollisesta parisuhteesta, muutto omaan asuntoon, huono itsetunto ja paljon muuta. Elämäni oli vuosia vuoristorataa. Välillä saatoin olla onnellinen päiviä, viikkoja tai jopa kuukausia kunnes masennukseni nosti päätään. Sitä halusi vain sinnikkäästi uskoa etten ole sairas, vaan kaikki se ahdistus ja alakulo olisi normaaliin elämään kuuluvaa haastetta. Minulla meni kauan myöntää olevani sairas ja tarvitsevani apua.

Masennukseni ajautui lopulta niin pitkälle, että olisin halunnut lopettaa elämisen. Onneksi kuitenkin sen sijaan soitin itselleni ambulanssin ja hain apua. 

Matkalla kohti onnellisempaa elämää opin elämästä ja eritoten itsestäni todella paljon. Voisin kai sanoa kasvaneeni aikuiseksi tuon matkan aikana. Kamppailin vuosia ahdistuksen kanssa. Masennuskohtaukset olivat todella rankkoja. Saatoin istua tunteja pimeässä keinutellen itseäni. Silloin ei kyennyt tekemään muuta, vain näin kestin sen ahdistuksen yli. Iltaisin en pystynyt nukahtamaan, ja nukahtaessani toivoin etten enää heräisi. Tuska oli niin valtaisaa. Vaikka elin elämääni tällaisen tuskan ja ahdistuksen kanssa ei kovinkaan monilla ollut mitään käsitystä siitä. Sen osasi peittää liiankin hyvin. Kirjoitan pienellä varauksella tätä tekstiä parhaillaan, sillä ajatuskin noista ajoista nostaa jonkin tasoista ahdistuksen tunnetta sisälläni. 

Miksi sitten päädyin tätä kirjoittamaan?

Perjantai 7.7.2018 on ensimmäinen päivä jolloin tunsin tuota samaa ahdistusta vuosi kausiin. Illalla makoillessani sängyssä pelästyin, kun tajusin mitä tunnen. Onneksi tunnen itseni ja tunteeni todella hyvin vuosien opettelun jälkeen, että osaan kääntää kelkan suuntaa tässä kohtaa. Yön ja tämän päivän aikana olen kyennyt kokoamaan ajatukseni ja miettimään miksi oloni oli eilen sellainen. Olen kyennyt järjestämään asiat päässäni niin etten tunne enää tuota samaa ahdistusta. On hienoa huomata kuinka vahvaksi ihmiseksi masennuksen myötä kasvoin. Osaan tunnistaa ne pienetkin hälytysmerkit jos tahti elämässäni on liian kova ja vauhtia tulee hidastaa. 

Mikä mahtoi johtaa tuohon ahdistukseen tunteeseen jota eilen tunsin kaikkien näiden vuosien jälkeen?

Elämänmuutos prosessini on ollut niin sanotusti stopissa. Ruokavaliosta olen lipsunut enemmän kuin ennen, en ole pitänyt kiinni treeneistä (osittain koska olemme jatkuvasti reissussa miehen ollessa kesälomalla), itsetuntoni on huonontunut jonka myötä olen alkanut epäillä itseäni äitinä, siskona, vaimona, ystävänä ja aivan kaikessa mahdollisessa. Vaadin itseltäni kympin suorisusta kaikessa, mutta siihen en vain koskaan kykene. Eikä kenenkään tarvitsekaan. Kaiken takana on vahvasti nimenomaan itsetuntoni. Vaikka kuinka hullunkuriselta se kuulostaakin on tämä liikunta projekti laskenut itsetuntoani. Uskon tämän kuitenkin olevan asiaan kuuluva vaihe jonka kautta pystyn rakentamaan itselleni vielä paremman itsetunnon kuin olen koskaan omistanutkaan. 

Miksi elämäntapamuutos on laskenut itsetuntoani?

Ennen tämän aloitusta sallin itselleni paljon erinäisillä verukkeilla kuten olen raskaana, olen synnyttänyt, imetän, olen kolmen pienen lapsen äiti ja tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin. Itseään on niin helppo huijata uskomaan siihen ettei minun tarvitse liikkua tai jaksaa mitään muutakaan. Koitti päivä jolloin ystäväni vauvakutsuilla eräs nainen totesi suunnilleen tällä tavalla: "Kuka tahansa pystyy laihtumaan ja kuntoilemaan, jos vain haluaa sitä tarpeeksi. Jos siinä ei onnistu, ei joko halua tarpeeksi tai on asettanut itselleen tylsät tavoitteet." Tämä herätti minut. Mietin vielä illalla sängyssä maatessani, että perhana kyllä minä haluan pitää huolta terveydestäni. Siitä tämä koko homma sai alkunsa. Aloitin pikku hiljaa parantamaan ruokavaliota, liikkumaan enemmän ja kiinnittämään huomiota ylipäätään valintoihin elämässäni. Näiden asioiden myötä sitä tajusi kuinka huonoon kuntoon itsensä oli päästänyt. Olin ja olen edelleen hieman vihainen itselleni siitä. Itsetuntoni on siis laskenut koska avasin silmäni todellisuuteen omasta fyysisestä kunnostani. Tämä on onneksi vain vaihe tässä isossa projektissa ja tiedän täältä suunnan olevan vain ylöspäin. 

Joskus elämässä vain täytyy käydä pohjalla, että osaa omaa terveyttään oikeasti arvostaa. Itseään on helppo huijata, mutta se ei auta ketään. Mieti omia valintojasi, onko se järkevä vai vain helpoin ratkaisu. Helpoin ei aina ole se paras vaihtoehto.

Mökkitreenejä

Olimme taannoin viettämässä viikonloppua Kurikan Pitkämössä mökillä. Mukaan mökille lähtivät oman aviomiehen ja lasten lisäksi isosiskoni perhe sekä veljeni lapsensa kanssa.  

Veljeni on innostunut urheilusta varmasti vielä enemmän kuin minä, joten päätimme tehdä pienen treenin yhdessä. Asiasta innostui myös kummipoikani Rasmus. Helposti saattaa "sortua" ajattelemaan ettei tällaisessa paikassa onnistuisi tehdä treeniä, mutta treenin saa helposti toteutettua ilman välineitäkin. Me löysimme sopivan välin treenillä, kun minun kaksi nuorinta lasta nukkuivat ja vanhin poikani Leo-Eliel leikki ulkosalla treenimme ajan.

Teimme muun muassa seuraavanlaista:

- Peruskyykkyjä + lopussa joustoja alhaalla -

- Askellusta penkille -

- Askelkyykyt -

- Vatsarutistukset vino penkillä -

- Jalkojen nostoja -

- Dippejä -

- Punnerruksia -

Teimme veljeni sekä kummipoikani kanssa pari kierrosta ympäri edellä mainittuja liikkeitä. Saimme muilta mukana olleilta hieman kuittailua meidän kuntoillessamme mökillä. Yksi kuittailijoista oli aviomieheni joka kuitenkin lopulta tuli itse esittelemään taitojaan:

- Täytyy myöntää ettei kukaan muu meistä pystynyt tekemään tätä perässä -

Treenaamisen ei aina tarvitse olla niin totista vaan joskus voi hieman heittäytyä. Me teimmekin yhdessä muun muassa kärrynpyöriä, päällä seisontaa ja käsillä seisontaa. Kyllä oli hauskaa pitkästä aikaa kokeilla näitä, sillä uskallan väittää edellisestä kerrasta olevan aikaa useita vuosia.

Ei mökki viikonloppu kuitenkaan ihan pelkästään treenien merkeissä mennyt, mukaan mahtui paljon kaikkea ihanaa tekemistä yhdessä lasten kanssa sekä hyvää ruokaa ja juomaa. Olen todella kiitollinen, että meillä on mahdollisuus käydä tällaisella mökillä. Mikään ei voita kesällä mökkeilyä, saa viettää aikaa yhdessä perheen kanssa ja pääsee samalla pois kotoa "arjen paineista". Kotona ollessa kun menee jatkuvasti aikaa kodin ylläpitämiseen, mutta mökillä sitä osaa ottaa paljon rennommin. Vaikka täytyyhän sielläkin tiskit tiskata ja paikat pitää kunnossa, mutta se on silti aivan eri asia kuin kotona.

Meidän mökki viikonlopulle harmillisesti sattui huonompi sää niin emme viitsineet omia pieniä lapsiamme päästää saunomaan ja uimaan. Me muut kuitenkin käväisimme saunomassa kun pienet lapset menivät untenmaille illalla. Saimme saunomisesta ja uimisestakin veljen kanssa pienen treenin aikaiseksi - kävimme kylmästä vedestä huolimatta useampaan kertaan hyvinkin kaukana uimassa. Mahtui mukaan myös hassuttelua kun hypimme porukalla veteen mitä erilaisimmilla tavoilla. 

Ei voi muuta sanoa kuin oli se ihana viikonloppu.