Ketkä täällä kirjoittelee?

Hei! Olen Suvi. Sporttimamman perustaja. Tällainen kohta kolmekymmentävuotias suurperheen äiti, Etelä-Pohjanmaalta. Elämään mahtuu monenlaista harrastusta ja puuhaa. Joskus niille on enemmän aikaa ja joskus sitten vähemmän. Nautin muun muassa kirjoittamisesta niin tämän blogin kuin tarinoiden ja kirjeystävien kautta. Intohimoinen valokuvaaja, kotoa löytyy pieni studio.

Olen erittäin impulsiivinen ja temperamenttinen, mutta toisinaan hyvinkin rauhallinen. Rakastava ja huolehtiva, joskus ehkä liiaksi saakka. Minulla on aina samaan aikaan monta rautaa tulessa, olen ehdottomasti kunnianhimoinen. Joka ei aina ole pelkästään hyvä asia, sillä saatan stressaantua ja väsyäkin helposti.

Kaikkein tärkeintä kuitenkin on että olen vaimo ja äiti. Minulla on kolme aivan ihanaa pientä lasta, jotka täyttävät päiväni välillä mitä hullunkurisimmilla tavoilla.

Näiden asioiden lisäksi yritän vielä löytää aikaa itsestä huolehtimiselle: lenkkeilylle ja salille. Minun tavoitteeni eivät ihme kyllä ole enää tällä saralla kovinkaan korkealla. Ennen haaveilin jopa kisalavoille noususta, mutta ne ollaan kuopattu jo aikapäiviä sitten. Tällä hetkellä päätavoitteena on yksinkertaisesti löytää aikaa liikunnalle. Se ei todellakaan ole helppo tehtävä meidän arjessa.

Liikuntavinkkini lukijoille:

Jokainen pystyy elämäntapa muutokseen jos vain haluaa sitä tarpeeksi. Kaikki on kiinni halusta ja tavoitteista. Jos motivaatiota ei löydy et joko halua sitä tarpeeksi tai olet asettanut itsellesi sellaiset tavoitteet jotka eivät motivoi sinua tarpeeksi. Etsi juuri sinua motivoivat tavat liikkua ja tee liikkumisesta suunnitelmallista.

Täällä blogin jutuissa mukana on tällainen 27-vuotias Sami. Kuten blogin nimestä voikin päätellä olen sporttimamman  veli. Tarkemmin sanottuna kaksoisveli.  Olen sosiaalinen, ystävät ovat vahvasti läsnä arjessa ja elämässä. Temperamenttia löytyy, vaikkakin porukasta riippuen saatan olla myös aikarauhallinen ja jopa ujokin. Elämässä tärkeisiin juttuihin kuuluu ehdottomasti liikunta. Tällä hetkellä treenit koostuu salista ja lenkkeilystä.

Aikoinaan treenit alkoi kiinnostaa kun kuntotestissä sain hävettävän huonot tulokset. Silloin päätin, että suunta on vain ylöspäin. Painoa on tiputettu useita kymmeniä kiloja ja nyt jaksaa töissäkin paljon paremmin painaa raskasta duunia. Alkuperäiset tavoitteet olen saavuttanut jo aikoja sitten, mutta nälkä kasvaa syödessä. Tarkoituksena olisi saada rasvaprosentti 15 tietämille (nyt suunnilleen 16.9% ), parantaa kestävyyskuntoa ja tietysti optimaalinen lihaskunto.

Elämääni kuuluu kuitenkin paljon muutakin kuin treenaaminen. Arjessa mukana kanssani on kihlattu Marjaana, tytär Senni, mäyräkoira Tiksu ja huhtikuun tietämillä tulossa toinen lapsi. Lisäksi nautin ruuanlaitosta ja kesällä ehdottoman tärkeää on päästä mökille sekä kalaan.

Liikuntavinkkini lukijoille:

Muistakaa mennä eteenpäin treeneissä vuoden suunnitelmalla, siinä ei yksittäiset viikot ja treenit paina. Kannattaa treenata joka viides viikko kevyemmin niin saa kroppa kunnolla palautua välillä. Kunnon treenit varusteet kuten esimerkiksi laadukkaat kuulokkeet ja salikamppeet tekee treenaamisesta mielyttävänpää. Lähtekää välillä ulos lenkille, raitisilma tekee hyvää. Ulkoilla voi säällä kuin säällä kunhan pukeutuu oikein.


Esittelymme jäävät näkyviin myös blogin yläpalkkiin:

Sporttimamma ja sen veli

Tällaisia muutoksia blogiin oli siis tiedossa. Yhteistyöhön kanssani sain lähtemään kaksoisveljeni Samin. Sami esitellään teille tarkemmin seuraavassa julkaisussa, mutta halusin tulla kertomaan muutaman sanan mitä tämä yhteistyö oikeastaan tarkoittaa.

Soittelin Samille taannoin ja heitin ideaa tällaisesta yhteistyöstä. Hän innostui heti, mutta samalla totesi ettei ole aikaa eikä osaamista kirjoittamisen suhteen. Niinpä kaikkien blogitekstien takana olen edelleen minä. Mikä kirjoitan kaiken mitä blogissa julkaistaan, mutta Samia koskevat tekstit tulee häneltä itseltään. Hän itse päättää mistä kirjoitetaan ja mitä kirjoitetaan. Me yhdessä sitten työstetään tekstit siihen kuntoon että ne teille voidaan täällä julkaista.

Ajatuksena olisi saada kahden erilaisen treenaajaan näkemyksiä ja kokemuksia tänne. Me molemmat treenataan Kurikan Kroppanilla ja saliohjelmistamme vastaa Haapojan Siiri. 

Miksi tällainen muutos blogille oli tarpeen?

Halusin blogiin uusia tuulia, koska minä palaan töihin tammikuussa eikä ole tietoa kuinka paljon minulle jää aikaa kuntoilulle. Ainakin alkuun saattaa olla haasteellista tasapainotella kodin, lasten hoitopaikan, työn ja kuntosalin välillä. Missään nimessä vaihtoehtona ei minulle ollut blogin lopettaminen ja siksi halusin löytää uutta kirjoitusaihetta tänne. En minä kuitenkaan liikkumista ole lopettamassa, mutta varmasti haasteellisempaa se tulee olemaan. 

Lisäksi mielenkiintoista päästä seuraamaan onko mahdollisesti kuinka suuria eroja perheenisän ja äidin saliharrastuksessa. Esimerkiksi päästäänkö treenaamaan yhtä helposti ja millaiset tavoitteet kummaltakin löytyy. Näistä kuitenkin lisää myöhemmin.

pssst...

Olo on nyt juuri kuin uudesti syntyneellä. Kaikki palaset vain ovat loksahtaneet kohdalleen tänään. Mutta mikäs kaiken tämän hyvän olen takana onkaan?

Tänään illalla havahduin sängystä hereillä kun veljeni perheineen tuli kylään meille. Olin nukahtanut, nukuttaessani nuorinta lastamme. Tämä kuvastaa aika paljon sitä kuinka kaikki lähiaikojen tapahtumat ovat vaikuttaneet minuun. Laitoin salin tauolle, en ole käynyt lenkillä ja käytännössä olen elänyt pizzalla, ranskalaisilla ja irtokarkeilla. En ole hetkeäkään ajatellut että tekisin asioita toisin.

Kahvitellessa veljeni kanssa sain kuulla kuinka voisin edes vähän miettiä valintojani. Kuinka jaksaisin paljon paremmin jos edes vähän miettisin mitä syön. Tai ehkä kannattaisi edes lenkille joskus mennä. Keksin veljelle kaikenlaisia perusteita miksen minä nyt juuri pystyisi tai jaksaisi tehdä mitään sellaista. Sanoin syyksi muun muassa että en edes koe huonoa omatuntoa tästä. Kuinka päässäni tapahtui paljon muutoksia keskenmenon myötä, että ymmärsin elämässä olevan niin paljon muuta.

Mitä ihmettä? Miten edes saatoin olla niin sokea ja tyhmä?

Se on niin helppo keksiä kaikenlaisia syitä siihen miksi muka olisi parempi vaihtoehto jäädä makaamaan sinne sohvalle herkkujen kanssa. Kuinka sen muka nyt ansaitsisin ja se olisi jotenkin parempi vaihtoehto. Koska sitä se ei ole. Se ei ole sitä koskaan. Itseään on niin helppo huijata ja siitä se lumipallo sitten lähteekin pyörimään. Asian on niin päinvastainen, juuri silloin kun masentaa tulisi lähteä liikkumaan ja hakea arkeen jaksamista sitä kautta.

Tänään kun lapset menivät nukkumaan, en suunnannut sohvalle herkkujen kanssa vaan laitoin musiikit korviin, lenkkarit jalkaan ja lähdin lenkille. Alkuun ajattelin että käyn nyt vain jonkun lyhyen matkan, mutta nälkä kasvoi syödessä ja lenkkiä kertyi reippaat kuusi kilometriä.

Kesken lenkin keksin jotain mahtavaa. Lamppu vaan syttyi pään päälle ja palaset loksahti paikoilleen. Nimittäin tämän blogin palaset. Sain niin loistavan idean siitä mikä tämän blogin nostaa kokonaan uudella tasolle. Muutosten aika on siis alkamassa. En halua vielä paljastaa mitä tulevan pitää, mutta pian täällä nähdään muutamia uudistuksia. Olen ihan innoissani tästä. En malta odottaa, että saan kertoa teille mitä tulevan pitää. Jää siis kuulolle.

Kaikesta tästä kuuluu iso kiitos kaksoisveljelleni Samille ! Ilman häntä olisin tänäänkin käpertynyt vain sohvalle ja eikä olo varmastikaan olisi näin mahtava nyt.