Ketkä täällä kirjoittelee?

Hei! Olen Suvi. Sporttimamman perustaja. Tällainen kohta kolmekymmentävuotias suurperheen äiti, Etelä-Pohjanmaalta. Elämään mahtuu monenlaista harrastusta ja puuhaa. Joskus niille on enemmän aikaa ja joskus sitten vähemmän. Nautin muun muassa kirjoittamisesta niin tämän blogin kuin tarinoiden ja kirjeystävien kautta. Intohimoinen valokuvaaja, kotoa löytyy pieni studio.

Olen erittäin impulsiivinen ja temperamenttinen, mutta toisinaan hyvinkin rauhallinen. Rakastava ja huolehtiva, joskus ehkä liiaksi saakka. Minulla on aina samaan aikaan monta rautaa tulessa, olen ehdottomasti kunnianhimoinen. Joka ei aina ole pelkästään hyvä asia, sillä saatan stressaantua ja väsyäkin helposti.

Kaikkein tärkeintä kuitenkin on että olen vaimo ja äiti. Minulla on kolme aivan ihanaa pientä lasta, jotka täyttävät päiväni välillä mitä hullunkurisimmilla tavoilla.

Näiden asioiden lisäksi yritän vielä löytää aikaa itsestä huolehtimiselle: lenkkeilylle ja salille. Minun tavoitteeni eivät ihme kyllä ole enää tällä saralla kovinkaan korkealla. Ennen haaveilin jopa kisalavoille noususta, mutta ne ollaan kuopattu jo aikapäiviä sitten. Tällä hetkellä päätavoitteena on yksinkertaisesti löytää aikaa liikunnalle. Se ei todellakaan ole helppo tehtävä meidän arjessa.

Liikuntavinkkini lukijoille:

Jokainen pystyy elämäntapa muutokseen jos vain haluaa sitä tarpeeksi. Kaikki on kiinni halusta ja tavoitteista. Jos motivaatiota ei löydy et joko halua sitä tarpeeksi tai olet asettanut itsellesi sellaiset tavoitteet jotka eivät motivoi sinua tarpeeksi. Etsi juuri sinua motivoivat tavat liikkua ja tee liikkumisesta suunnitelmallista.

Täällä blogin jutuissa mukana on tällainen 27-vuotias Sami. Kuten blogin nimestä voikin päätellä olen sporttimamman  veli. Tarkemmin sanottuna kaksoisveli.  Olen sosiaalinen, ystävät ovat vahvasti läsnä arjessa ja elämässä. Temperamenttia löytyy, vaikkakin porukasta riippuen saatan olla myös aikarauhallinen ja jopa ujokin. Elämässä tärkeisiin juttuihin kuuluu ehdottomasti liikunta. Tällä hetkellä treenit koostuu salista ja lenkkeilystä.

Aikoinaan treenit alkoi kiinnostaa kun kuntotestissä sain hävettävän huonot tulokset. Silloin päätin, että suunta on vain ylöspäin. Painoa on tiputettu useita kymmeniä kiloja ja nyt jaksaa töissäkin paljon paremmin painaa raskasta duunia. Alkuperäiset tavoitteet olen saavuttanut jo aikoja sitten, mutta nälkä kasvaa syödessä. Tarkoituksena olisi saada rasvaprosentti 15 tietämille (nyt suunnilleen 16.9% ), parantaa kestävyyskuntoa ja tietysti optimaalinen lihaskunto.

Elämääni kuuluu kuitenkin paljon muutakin kuin treenaaminen. Arjessa mukana kanssani on kihlattu Marjaana, tytär Senni, mäyräkoira Tiksu ja huhtikuun tietämillä tulossa toinen lapsi. Lisäksi nautin ruuanlaitosta ja kesällä ehdottoman tärkeää on päästä mökille sekä kalaan.

Liikuntavinkkini lukijoille:

Muistakaa mennä eteenpäin treeneissä vuoden suunnitelmalla, siinä ei yksittäiset viikot ja treenit paina. Kannattaa treenata joka viides viikko kevyemmin niin saa kroppa kunnolla palautua välillä. Kunnon treenit varusteet kuten esimerkiksi laadukkaat kuulokkeet ja salikamppeet tekee treenaamisesta mielyttävänpää. Lähtekää välillä ulos lenkille, raitisilma tekee hyvää. Ulkoilla voi säällä kuin säällä kunhan pukeutuu oikein.


Esittelymme jäävät näkyviin myös blogin yläpalkkiin:

Sporttimamma ja sen veli

Tällaisia muutoksia blogiin oli siis tiedossa. Yhteistyöhön kanssani sain lähtemään kaksoisveljeni Samin. Sami esitellään teille tarkemmin seuraavassa julkaisussa, mutta halusin tulla kertomaan muutaman sanan mitä tämä yhteistyö oikeastaan tarkoittaa.

Soittelin Samille taannoin ja heitin ideaa tällaisesta yhteistyöstä. Hän innostui heti, mutta samalla totesi ettei ole aikaa eikä osaamista kirjoittamisen suhteen. Niinpä kaikkien blogitekstien takana olen edelleen minä. Mikä kirjoitan kaiken mitä blogissa julkaistaan, mutta Samia koskevat tekstit tulee häneltä itseltään. Hän itse päättää mistä kirjoitetaan ja mitä kirjoitetaan. Me yhdessä sitten työstetään tekstit siihen kuntoon että ne teille voidaan täällä julkaista.

Ajatuksena olisi saada kahden erilaisen treenaajaan näkemyksiä ja kokemuksia tänne. Me molemmat treenataan Kurikan Kroppanilla ja saliohjelmistamme vastaa Haapojan Siiri. 

Miksi tällainen muutos blogille oli tarpeen?

Halusin blogiin uusia tuulia, koska minä palaan töihin tammikuussa eikä ole tietoa kuinka paljon minulle jää aikaa kuntoilulle. Ainakin alkuun saattaa olla haasteellista tasapainotella kodin, lasten hoitopaikan, työn ja kuntosalin välillä. Missään nimessä vaihtoehtona ei minulle ollut blogin lopettaminen ja siksi halusin löytää uutta kirjoitusaihetta tänne. En minä kuitenkaan liikkumista ole lopettamassa, mutta varmasti haasteellisempaa se tulee olemaan. 

Lisäksi mielenkiintoista päästä seuraamaan onko mahdollisesti kuinka suuria eroja perheenisän ja äidin saliharrastuksessa. Esimerkiksi päästäänkö treenaamaan yhtä helposti ja millaiset tavoitteet kummaltakin löytyy. Näistä kuitenkin lisää myöhemmin.

pssst...

Olo on nyt juuri kuin uudesti syntyneellä. Kaikki palaset vain ovat loksahtaneet kohdalleen tänään. Mutta mikäs kaiken tämän hyvän olen takana onkaan?

Tänään illalla havahduin sängystä hereillä kun veljeni perheineen tuli kylään meille. Olin nukahtanut, nukuttaessani nuorinta lastamme. Tämä kuvastaa aika paljon sitä kuinka kaikki lähiaikojen tapahtumat ovat vaikuttaneet minuun. Laitoin salin tauolle, en ole käynyt lenkillä ja käytännössä olen elänyt pizzalla, ranskalaisilla ja irtokarkeilla. En ole hetkeäkään ajatellut että tekisin asioita toisin.

Kahvitellessa veljeni kanssa sain kuulla kuinka voisin edes vähän miettiä valintojani. Kuinka jaksaisin paljon paremmin jos edes vähän miettisin mitä syön. Tai ehkä kannattaisi edes lenkille joskus mennä. Keksin veljelle kaikenlaisia perusteita miksen minä nyt juuri pystyisi tai jaksaisi tehdä mitään sellaista. Sanoin syyksi muun muassa että en edes koe huonoa omatuntoa tästä. Kuinka päässäni tapahtui paljon muutoksia keskenmenon myötä, että ymmärsin elämässä olevan niin paljon muuta.

Mitä ihmettä? Miten edes saatoin olla niin sokea ja tyhmä?

Se on niin helppo keksiä kaikenlaisia syitä siihen miksi muka olisi parempi vaihtoehto jäädä makaamaan sinne sohvalle herkkujen kanssa. Kuinka sen muka nyt ansaitsisin ja se olisi jotenkin parempi vaihtoehto. Koska sitä se ei ole. Se ei ole sitä koskaan. Itseään on niin helppo huijata ja siitä se lumipallo sitten lähteekin pyörimään. Asian on niin päinvastainen, juuri silloin kun masentaa tulisi lähteä liikkumaan ja hakea arkeen jaksamista sitä kautta.

Tänään kun lapset menivät nukkumaan, en suunnannut sohvalle herkkujen kanssa vaan laitoin musiikit korviin, lenkkarit jalkaan ja lähdin lenkille. Alkuun ajattelin että käyn nyt vain jonkun lyhyen matkan, mutta nälkä kasvoi syödessä ja lenkkiä kertyi reippaat kuusi kilometriä.

Kesken lenkin keksin jotain mahtavaa. Lamppu vaan syttyi pään päälle ja palaset loksahti paikoilleen. Nimittäin tämän blogin palaset. Sain niin loistavan idean siitä mikä tämän blogin nostaa kokonaan uudella tasolle. Muutosten aika on siis alkamassa. En halua vielä paljastaa mitä tulevan pitää, mutta pian täällä nähdään muutamia uudistuksia. Olen ihan innoissani tästä. En malta odottaa, että saan kertoa teille mitä tulevan pitää. Jää siis kuulolle.

Kaikesta tästä kuuluu iso kiitos kaksoisveljelleni Samille ! Ilman häntä olisin tänäänkin käpertynyt vain sohvalle ja eikä olo varmastikaan olisi näin mahtava nyt.

Paljonko saan surra?

24.11.2018 /20:59

"Maailmako painajainen, josta ei voi herätä. Elämäkö huokaus kahden tyhjyyden välissä.."

CMX - Melankolia

Istun tietokoneen ääressä. Punaiset kuulokkeet päässä, joista kantautuu täysiä tämä kappale. Tämä kappale, jota kuuntelen aina silloin kun elämässä tapahtuu asioita joita en voi hallita. Asioita joita haluan ajatella, mutta samalla työntää niin kauas pois. Kuuntelen tätä aina uudelleen ja uudelleen tässä samalla kun kirjoitan. 

Kirjoitan koska tämä auttaa.

Tätä päivää ollaan odotettu pitkään. Tänään on päivä jolloin meidän kaikki kolme pientä lasta on mennyt Kauhajoelle mummolaan yöksi. Saamme viettää lapsivapaata ensimmäistä kertaa Enian syntymän jälkeen. Tämä päivä ei kuitenkaan ollut ihan sitä mitä oltiin odotettu ja suunniteltu. Viime päivien tapahtumat onnistuvat varjostamaan tunnelmaa aikalailla. 

Alku iltaa vietettiin Maalahdessa siskoni pikkujouluissa. Oli hetkiä jolloin nauroin ja oli hetkiä jolloin istuin yksin vintissä itkemässä. Oli hetkiä kun puhuttiin keskenmenosta ja hetkiä jolloin puhuttiin jostain aivan muusta. Halusin kuitenkin aika nopeaa kotiin. Tuntui että kävin tuolla ihmisjoukossa jonkinlaisilla kierroksilla. Kuin olisi pitänyt esittää kaiken olevan hyvin. Tuntui kuin olisi kokoajan tärissyt ja ollut kylmä hiki otsalla. Tuntui kun en saisi olla näin sekaisin. Tuntui kuin minä en saisi enää surra.

Kauanko minä saan surra keskenmenoa? Tai paljonko sitä saa surra?

Tänäänkin olen kuullut joidenkin ajatuksia siitä kuinka ei ole niin paha kokea keskenmenoa näin aikaisessa vaiheessa. Tämän mielipiteen omaa tietenkin sellaiset ihmiset jotka sitä ei koskaan ole kokeneet itse. Itsekin ajattelin ennen niin. Ymmärrän siis jollainlailla vielä miksi joku niin ajattelee. Vaikka nyt se ajatus tuntuukin todella pahalta. Tuntuu kuin en saisi surra, tuntuu kuin minua tuijotettaisiin. Tuntuu ettei kukaan ymmärrä. Tuntuu että olen yksin keskellä pimeää. Minulle kerrottiin tilanteita joissa lapsi on kuollut ihan raskauden lopussa, tai että joku on saanut monta keskenmenoa putkeen. Minä en siis saisi surra näin, koska joku on kokenut pahempaakin? Totta kai aina löytyy joku joka on kokenut jotain pahempaa. Olen minäkin kokenut kaikkea pahaa ennen tätä ja tulen varmasti kokemaankin paljon pahempia asioita vielä elämässäni. Mutta silti minä olen oikeutettu tähän suruun tässä hetkessä. En halua lähteä vertaamaan kenellä menee huonoiten tai kilpailla siitä. Haluan vain surra suruani. Haluan puhua ja haluan itkeä. Haluan kokea olon että minua ymmärretään. Haluan tietää etten ole tässä yksin.

Kuten sanoin ennen ajattelin myös niin ettei tällainen voi olla niin kamala asia kuin jotkut kertoo. Mutta tämä on vähintään sata kertaa pahempaa kuin osasin edes kuvitella. Omassa päässä asiat vain kerkeää niin pitkälle. Meillä oli nimi jo valmiina. Meillä oli jo suunnitelmia ja ajatuksia. Havahdun usein miettimään olisikohan se ollut tyttö vai poika? Miltähän se olisi mahtanut näyttää?

Päällimmäinen olo on tyhjyys ja pelko. En pysty yrittämään heti uudelleen. En kestäisi uutta pettymystä heti perään. Pelkään saanko koskaan enää pientä vauvaa syliini. Pelkään suuresti sitä kun joskus saatan testissä nähdä positiivisen tuloksen. Se ei koskaan enää tunnu samalta kuin ennen. 

Pikkujoulujen jälkeen tulimme kotiin viettämään elokuva iltaa. Itse paketoin samalla lahjoja. En vain pysty olemaan. Jos pysähdyn itken. En voi vain olla. Koko elokuvasta istuin ehkä viimeiset kymmenen minuuttia paikallani. Tämän jälkeen siivoilin ja kiinnitin yhden uuden taulun seinälle. Nyt istun sitten tässä. Ehkä seuraavaksi jatkan siivousta. Pysähtyä en vain voi. Olen itkenyt niin paljon etten jaksa juuri enempää.

Tiedän että sinä joka tätä luet saatat ajatella, että eikö tämä mene jo yli. Ehkä sinusta, mutta minä siellä vessassa katson kun hyytymät ja riekaleet valuvat pois. Vedän pöntöstä haaveita, toivoa ja rakkautta.

100+1 testiä ja keskenmeno

11.11.2018 /22:48 on lukemat tietokoneen näytön alareunassa kun istun kirjoittamaan tätä artikkelia. Te ette kuitenkaan saa luettavaksenne tätä tekstiä kuin vasta joulun jälkeen.

Siitä on nyt reippaasti yli viikko kun sain testiin vahvan plussa viivan. Olin niin innoissani ja onnellinen tuona hetkenä. Tein aamulla uuden testi, johon enää viivaa ei ilmestynytkään. Tästä seurasi huolta, hämmennystä ja pelkoa. Saman iltana kuitenkin tein vielä plussa testin, mutta 3 seuraavaa päivää meni niin että testeihin ilmestyi vain juuri ja juuri nähtävä viiva. Huoleni kasvoi. Päätin soittaa terveyskeskukseen ja kysyä neuvoa tilanteeseen. Pääsin verikokeisiin sekä ultraäänitutkimukseen. Hcg(raskaushormoni) oli 23. Lääkärin mukaan arvo vaikutti hyvin pieneltä ja ultrassa ei nähty oikeastaan mitään. Ultraaja veikkasi raskausviikkoja olevan vähemmän kuin oltiin arveltu ja sain uuden ajan ultraan seuraavalle viikolle. Se seuraava ultra on minulla ylihuomenna. Tätä nyt jännitellään aikalailla. Pelkään suuresti siis että kyseessä on kohdunulkoinen raskaus, koska testien viivat haalenivat. Toivon mukaan tähän saadaan vastaus ylihuomenna tiistaina.

Nämä uutiset tulevat monelle varmasti todella suurena yllätyksenä. Onhan tässä pienessä ajassa tullut meille jo kolme lasta. Nyt olisi tulossa neljäs, eli neljä lasta alle neljässä vuodessa. Ihan kunnioitettava suoritus, vai mitä? Vain muutama ihminen tietää, että meillä on ollut haaveissa neljäs lapsi heti nuorimmaisemme perään. Tiesimme ettei kaikki välttämättä pitäisi tätä niin hyvänä ideana, joten päätimme ettemme kerro siitä vielä muille.

Jos kaikki menee hyvin julkaisen tämän tekstin teille luettavaksi heti joulun aikoihin, koska haluamme kertoa perheillemme jouluaattona. Minun koko perheeni tulee meille viettämään joulua. Mikä sen ihanampaa kuin kilistää lasin reunaa ja kertoa tällainen uutinen kaikkien läsnä ollessa.

Heinäkuun tietämillä meitä on toivon mukaan yksi enemmän.




13.11.2018 / 11.55
Tänään oli viimein sen ultran aika. En kuitenkaan saanut haluamaani vastausta sieltä. Ultrassa näkyi kohdussa paksuuntunut limakalvo +pieni musta suurentunut alue. Lääkärin veikkaukset olivat, että kyseessä on varhainen keskenmeno tai sitten raskaus on vain todella alussa. Sain uuden ultraus ajan kahden viikon päähän sekä otettiin hcg(raskaushormoni)arvo jälleen verikokeella. Parhaillaan odottelen lääkärin soittoa mitä verikokeen tulos näytti.




13.11.2018 / 19:30
Lääkäri soitti tänään. Hän oli iloinen soittaessaan ja kertoi arvon nousseen nyt 119 eli nousseen juuri kuin pitääkin. Lääkäri oli erittäin toiveikas siitä että raskaus etenee normaalisti. Nyt ensimmäistä kertaa sitä uskaltaa todella iloita ja alkaa nauttia tästä raskaus ajatuksesta. Kuinka ihanalta tuntuukaan ajatus siitä, että heinäkuussa saisimme taas ihanan pienen vauvan syliimme.



23.11.2018 / 20:55
Eilen menin normaalisti vessaan kolmen aikaan päivällä, mutta pönttöön lurahtaa suuri määrä verta. Itku nousee kurkkuun ja tajuan samantien että tämä oli nyt tässä. Tärisen. Minä vain tärisen ja tuijotan punaista pönttöä. Sekunnit tuntuu ikuisuudelta. Soitan terveyskeskukseen, jossa käsketään odottaa huomiseen. Aamulla olisi tarkoitus ultrata. Menen vessaan uudelleen ja verta tulee vieläkin enemmän. Toivo on menetetty. Markus tulee töistä kotiin ja purskahdan itkuun. Itken ja vain itken. Tarkoitus olisi ollut mennä illalla ystävän lapsen hoplop synttäreille. Soitan ensin hänelle ja kerron rehellisesti miksemme tule. Seuraava puhelu on siskolle, pyydän häntä tulemaan meidän kautta mennessään töistä kotiin. Hän on menossa illalla samoille synttäreille ja haluan antaa meidän lahjan hänen mukaansa. Sisko tulee ovesta ja minä itken. Kerron kaiken. Illan aikana soitan toiselle siskolle, äidille ja kerron viestein monille ystäville tilanteesta. Itken.

Tänään aamulla menin lääkäriin. Lääkäri määräsi verikokeisiin ja totesi gyne tutkimuksen jälkeen että vaikuttaa keskenmenolta. Lähden kotiin, mutta lääkäri soittaa perään ja haluaakin ultrata. Häntä jäi vaivaamaan voisiko sittenkin olla kyse kohdunulkoisesta raskaudesta. Ultran jälkeen lähete Seinäjoella polille. Siellä muutaman kokeen, tuntien odotusten ja ultran jälkeen todetaan kyseessä olevan normaali keskenmeno. Hcg arvo enää 44.

Nyt se sitten on todellista. Meille ei tule vauvaa. Olo on kummallinen. Vessaan ei haluasi mennä, tuntuu pahalta katsoa kun pönttöön huuhtoutuu hyytymäistä raskausmateriaalia.

Ennen tätä kokemusta vähättelin muiden keskenmenoja, ajattelin että eihän se siinä alkuvaiheessa ole edes vielä mitään. Nyt kuitenkin ymmärrän asian ihan eri lailla. Vaikka fyysisesti se ei vielä juuri mitään ole, mutta oman päänsisälle se kuitenkin on jo se vauva. Ajattelen päässäni vain sanaa keskenmeno. Se vain ei mahdu omaan päähän, että se on nyt osunut omalle kohdalle. Suru on suuri, mutta pelko on vielä suurempi. Uskaltaako sitä yrittää enää uudelleen? Uskaltaako sitä enää koskaan tuntea iloa saadessaan testiin kaksi viivaa? Keskenmeno taitaa olla yksi niistä asioista jota ei vain millään tasolla voi käsittääs sellainen ihminen, joka sitä ei itse ole kokenut. Tästä lähin neuvolassa ja muissakin terveystiedoissani lukee: 4 raskautta ja 3 lasta.

En kaipaa kenenkään sääliä, en kirjoita tätä siksi. Päätin kirjoittaa tämän tavallaan itselleni, mutta samalla haluan että ihmiset ymmärtää minua miksi ehken jaksa tällä hetkellä puhua ja iloita asioita samalla tavalla kuin yleensä.

Ja vinkkinä älä sano keskenmonen saaneelle: sinulla on jo kolme lasta, ole iloinen niistä. Totta kai olen iloinen heistä, mutta ei se lohduta siinä kohtaa kun kyse on siitä neljännestä lapsesta.

Motivaatiota hakemassa

Motivaatio tämän elämäntapa muutoksen kanssa on nyt ollut pahasti kateissa. Asiaan on vaikuttanut kova stressi mikä itsellä on ollut +lapset olleet nyt jatkuvasti kipeänä. Toisin sanoen tuntuu ettei meillä ole pitkään aikaan ollut niin sanottua normaalia arkea.

Omalla kohdallani hyvinkin pienet asiat saattavat vaikuttaa positiivisesti motivaatioon kuten esimerkiksi uudet treenivaatteet, vanhojen kuvien katsominen joissa ollut joko paremmassa tai huonommassa kunnossa tai vaikka tuollaisen taulukon tekeminen jääkaapin oveen:

Eilen illalla istuin sohvalla katsomassa televisiota ja söin samalla ison kasan suklaata. Hetkellinen nautinto ja hyvä olo vaihtui äkkiä huonoon oloon ja vielä huonompaan omatuntoon. Illalla sängyssä maatessa päätin että nyt on vain saatava tähän täysi muutos ja päästävä takaisin siihen hyvään oloon joka vielä hetki sitten minulla oli. 

Olen aikoinaan perustanut sporttimamma whatsapp ryhmän, joka kylläkin ollut nyt liiankin hiljainen. Eilen kuitenkin heitin sinne ideaa, josko olisi kyykky haasteen aika. Muutama innostuikin asiasta ja niinpä tänään olen jo kyykännyt 50 kertaa. Tuosta tuli heti niin hyvä fiilis, että todella uskon pääseväni takaisin vauhtiin kuntoilun ja terveellisen syömisen kanssa. 

Onko sinulla motivaatio hukassa? Mitäpä jos sinäkin aloittaisin kanssamme kyykkäämään tänään!

Kyykkyhaasteessa on tärkeää, että vaikeusaste nousee pikkuhiljaa. Haasteen alussa tehdään 50 kyykkyä ja lopussa 250. Kyykyt voidaan jakaa sopiviin setteihin, toistot esimerkiksi 20kpl sarjoissa. Tällainen haaste sopii millaiseen elämän vaiheeseen vain, sillä kyykyt voidaan toteuttaa missä vain ja milloin vain. Vaikeusastetta voi halutessaan lisätä vaikka nappaamalla lapsi reppuselkään tai vauva syliin.

Muutama vinkki haasteeseen:

 Tulosta kuva jääkaapin oveen, laita tiekoneen taustakuvaksi tai vaikka tallenna se kännykkään. 

Tee kyykyistä osa arkirutiineja, kyykkää esimeriksi aina samaan aikaan.

Toistomäärien kasvaessa jaa ne sopiviin setteihin, motivaatio saattaa kadota jos yrittää liikaa ja jalat pääsevät kipeytymään paljon.

Salapoliisityönä: allergiat

Nyt on tullutkin aivan luvattoman pitkä tauko kirjoittamiseen. Oikeastaan joka päivä olen ajatellut: nyt tänään illalla istun koneelle kirjoittamaan. Mutta ei, ei ole ollut aikaa eikä jaksamista. Jonnin verran valvottuja öitä takana nuorimaisimman lapsen kanssa. Häneltä tällä hetkellä tutkitaan allergioita ja selvinnytkin on jo muutama ruoka-aine. Neiti oksentelee, huutaa ja valvottaa kun vatsaan päätyy jotain sopimatonta. Onneksi nyt tämä on tasoittunut huomattavasti löydettyämme yhdeksi aiheuttajaksi omenan. Nyt ollaan siis jo onneksi jokunen yö saatu nukkuakin, ainakin osittain.

Olemme kerenneet myös viettää laatuaikaa perheen kanssa. Käväisimme taannoin Nokian Eden kylpylässä. Olimme siellä koko viikonlopun ja tuo tuli kyllä niin oikeaan kohtaan. Hyvä irtiotto arjesta allergia salapoliisin työn jälkeen. Lapset nautti ja niin myös me vanhemmat.

Treenit nyt sattuneesta syystä jäivät aika vähälle. Nyt kuitenkin sain noin viikko sitten uudet saliohjelmat Siiriltä Kroppanille. Olisi tarkoitus ensiviikosta alkaen alkaa tekemään kolmijakoista saliohjelmaa.

Kaikki ei varmaan tiedä eli treenijako tarkoittaa eli voisin hieman avata tätä termiä. Treenijako tarkoittaa nimensä mukaisesti kuinka moneen harjoituskertaan kehon lihasryhmät ja niiden treenaaminen jaetaan. 1-jakoisessa treeniohjelmassa treenataan samalla kertaa koko keho kun taas 3-jakoisessa treeniohjelmassa lihasryhmät ollaan jaettu kolmeen osaan. Kolmijakoisessa ohjelmassa siis tehdään kolme eri treeniä saadakseen koko keho treenattua. Ei ole yhtä oikeaa tapaa treenata ja jakaa ohjelmia. Eniten valintaan vaikuttaa kuinka monta kertaa viikossa kerkeää treenata:

1 treeni viikossa: 1-jakoinen

2 treeni viikossa: 1/2- jakoinen

3 treeniä viikossa 1/2/3-jakoinen

4 treeniä viikossa 2/3/4-jakoinen

Itselläni ollut nyt lasten jälkeen ainoastaan 1 tai 2-jakoisia ohjelmia ja lähdenkin nyt koittamaan löytyykö tässä lapsiarjessa aikaa 3-jakoiselle ohjelmalle. Äkkiä se arjessa selviää.  

Tulen kertomaan teille myöhemmin, kuinka treenit ovat lähteneet sujumaan ja mitä ne pitää sisällään. 

Hyvää isänpäivää kaikki isit!

Sosiaalinen media

Kirjoitin muutama viikko takaperin kirjoituksen terveelliseen syömiseen liittyen. Linkitin tekstiä muutamaankin terveellistä elämää käsittelevään ryhmään sosiaalisessa mediassa. Tuntuu että näissä ryhmissä löytyy aina niitä, jotka tekevät asiat vielä paremmin ja tulevat jokaiseen kohtaan sitten pätemään tieto taidollaan. Siinä ei ole mitään pahaa jos tulee kertomaan vinkkejä ja auttamaan muita onnistumaan vielä paremmin, mutta jos asenne on heti alkuun sellainen että vain se oma tapa on oikea ja muut suoraan sanottua painukoot vit***n niin voisi mielestäni pitää mölyt vain mahassaan. 

Jokainen kuitenkin ajattelee terveellisen elämän eri tavalla. Se riippuu niin paljon siitä millainen elämä kenelläkin on takana päin ja millaiset tavoitteen itselleen on asettanut tulevaan. Esimerkiksi omalla kohdallani syömisten suhteen pidän terveellisenä jo sitä jos syön viisi kertaa päivässä perus ruokaa. Ennen minulla saattoi mennä monia päiviä että söin ensimmäisen kerran vasta myöhään iltapäivällä tai että söin koko päivän kaksin käsin. Omalla kohdallani siis on hyvinkin terveellistä jos saan perus ruokarytmin kuntoon ja plussaa sitten on tämä kun pikku hiljaa lisäillyt kasviksia/salaattia ja alkanut tehdä muutenkin syömisestä suunnitellumpaa.

Eräässä ryhmässä sosiaalisessa mediassa pohdittiin myös sellaistakin asiaa että onko ryhmä liian ulkonäkö painotteinen vai keskittyykö tarpeeksi siihen terveelliseen elämään. Kirjoitin pitkän kommentin, mutta enterin painamisen sijaan hylkäsin koko kirjoituksen. En vain jaksanut siinä kohtaa alkaa asiasta väittelemään. Oli sinne kuitenkin moni muukin kirjoittanut saman tyyppisiä ajatuksia kuin mitä minulla asiaan olisi ollut. Mietin miten terveellinen elämä ei liittyisi ulkonäköön? Totta kai terveellinen elämä tyyli näkyy myös vahvasti ulkoisesti eli miksei sitä omaa ulkoista muutosta saisi tuoda muille julki? Minua ainakin juuri motivoi suuresti ne ennen ja jälkeen kuvat tällaisissa ryhmissä. Mielipiteitä kuitenkin on monia. 

Välillä on sellainen olo että voisi koko sosiaalisesta mediasta ottaa ja häippästä, mutta toisaalta on siellä paljon hyvääkin. Vaikka päällimmäisenä mielessä sieltä tällä hetkellä on joukko lynkkaus ja pask*myrskyt. Siellä kun aikuiset ihmiset unohtaa hyvät käytöstavat ja sanan vapauden turvin huudellaan ja haukutaan toisia. Monia keskusteluja lukiessa tuntee vihaa, surua ja myötä häpeää.

Tällaisilla aatoksilla tänään liikenteessä..

Laitetaanpa vielä tähän muutamat ennen ja jälkeen kuvat:

Ristiriitoja

Edellisessä postauksessa kirjoitinkin meidän sairastuvasta, ettei liikunnalle ole ollut juurikaan aikaa tai jaksamista. Valitettavasti on myönnettävä että samoilla linjoilla mennään edelleenkin. Olimme viikonloppuna mökillä Kaskisissa, siellä grillailtiin ja syötiin reipas kilo irtokarkkia eli olo on tällä hetkellä kaukana hehkeästä ja kevyestä. Tänään kuitenkin päätin, että nyt suunta on vain ylös päin ja hain kaupasta terveelliset sapuskat illalle ja huomiselle. Nyt on sellainen olo, että pakko saada taas oma hyvä kevyt olo takaisin. 

Enkä nyt meinaa kevyellä ainoastaan fyysistä oloa vaan myös yhtä lailla ellei enemmänkin psyykkistä oloa. Nämä kaksi kun kulkevat niin käsikädessä. 

Perjantaina katselin pitkästä aikaa areenasta SuomiLoven jaksoa jossa olimme mukana mieheni kanssa. Minulle tuli tätä katsoessa niin hyvä ja voittaja olo. Olimme mukana ohjelmassa minun odottaessani esikoistamme. Silloin jännitettiin miltä tuntuisi tulla äidiksi ja miten se elämää muuttaisi. Takana oli rankkoja vuosia ja edessä niin paljon hyvää. Tuosta päivästä ollaan tultu pitkämatka eteenpäin. Meillä on jo kolme ihanaa pientä lasta, meidän suhde on muuttunut niin paljon syvemmäksi entisestään ja masennukselle ollaan heitetty vielä lopullisetkin hyvästit. Enää ei menneisyys varjosta mukana ja elämästä nautitaan niin täysillä. Vaikka puhuinkin tässä alussa siitä kuinka kaipaan sitä kevyttä oloa ja pakko päästä takaisiin normaaliin rytmiin syömisten ja liikunnan kanssa, niin kaikki tämä on kuitenkin niin pientä. Ne ovat sellaista pientä viilausta elämässä. Tällaisia viilauksia voidaan tehdä kun perus elämä ja itse on kunnossa. 

Minulta kysytään usein kuinka minä jaksan kun on kolme pientä lasta tai vastaavasti jos kerron että meillä on tämän ja tämän ikäiset lapset niin ihmiset huokaa ja ilme on todella järkyttynyt. Koen nämä molemmat tietyllä tapaa loukkaavana. Onhan se totta kai sallittua kysyä kuinka jaksan, mutta se että millä äänensävyllä tai tavalla sen kysyy on merkityksellistä. Minä elän tällä hetkellä kuitenkin juuri sitä elämää mistä olen aina haaveillut. Uskon vahvasti eläväni elämäni parasta aikaa. En ymmärrä miksi muut ihmiset näkee kolme pientä lasta jotenkin niin negatiivisena asiana, tavallaan kommentit mitä kuulen kuulostaa siltä kuin lapset olisivat joku taakka. Sitä ne ei todellakaan ole, tämä on ollut täysin valittu ja haluttu tilanne. Nykyään ilmeisesti pitäisi tehdä se yksi tai kaksi lasta ja siinä se. Suututtaa joskus tuttaville tai esimerkiksi neuvolassa vakuutella, että kyllä minä jaksan aivan hyvin lasteni kanssa. Toki on aamuja jolloin olen väsynyt ja lapset saattaneet valvottaa yöllä. Tällainen väsymys silloin tällöin on varmasti jokaiselle vanhemmalle tuttua kun lapset sairastaa tai muusta syystä herättävät usein yöllä. Sitä aamun väsyä ei itselläni ainakaan kauaa edes ole kun pääsee kiinni päivän touhuihin. Toivoisin ettei minun tarvitsisi selitellä kenellekään omaa jaksamistani, vaan että se uskottaisiin ihan kerralla kun vastaan tai ettei meidän perhettä katsottaisi niin arvostelevasti ja jopa negatiivisesti. Tietenkään ei kaikki tätä tee. Eivät etenkään ihmiset jotka meidän paremmin tuntee, mutta yllättävän usein kuitenkin joutuu niihin negatiivis sävytteisiin keskusteluihin aiheesta. Saman toki huomaa liikkuessa ihmisten ilmoilla lasten kanssa, jotkut katsoo meitä hymyillen ja ihaillen, mutta joukkoon mahtuu paljon niitä jotka varmasti ajattelevat miksi ihmeessä minun on pitänyt kaikki rehata mukaan kauppaan kanssani. 

Meidän eteisen seinällä lukee: "Hymy jonka annat palaa aina luoksesi." Hymyilkäämme ensi viikolla toisillemme negatiivisuuden sijaan.

SuomiLoven jakso jossa olimme mukana pääset katsomaan täältä.

Sairastupa

Aina ei arki suju niin kuin on suunnitellut. Meillä on tässä nyt sairasteltu useampi viikko. Yskää, vuotavia neniä ja tulehtuneita korvia. Kun lapset sairastaa jää totta kai äidin oma aika aikalailla pois kokonaan. Treenaaminen on jäänyt nyt yli viikoksi, vaikkakin tämä tuntuu omassa päässä kuukausilta.

Myös syömiset ovat alkaneet takkuamaan. Sitä saattaa havahtua puolilta päivin ettei ole itse kerennyt vielä syömään mitään. Silloinkin sitä syö vain jotain nopeaa kaapista eikä suunnitellussa syömisestä pysty pitää millään kiinni ja tämä kostautuu minulla iltaisin. Verensokerit pääsevät päivällä heittelehtimään ihan liikaa, jonka seurauksena illalla sokerihammasta kolottaa ja syön kaappien perukoille jääneet herkut kaksin käsin ahmien.

Liikunnan puutteen, terveellisestä syömisestä lipsumisen lisäksi yöunet ovat todella vähäiset. Öisin olen siivonnut paritkin lima oksennukset nuorimmaisen tiimoilta. Annellut juomista, lisää lääkettä ja hoivannut sairastajia. Eli voisiko sanoa ihan kaiken olevan tällä hetkellä vinksin vonksin.

Aina ei vain kaikki onnistu. Totta kai tämä tilanne minua harmittaa, mutta tällaista tämä äidin rooli välillä on. Onneksi tiedän että jossain kohtaa arki tasaantuu ja voin alkaa taas keskittyä itseenikin. Vaikka onhan siinä taas oma opettelunsa löytää oikea rytmi syömiseen, nukkumiseen ja treenaamiseen, mutta pikku hiljaa taas kohti terveellisempää elämää.

Vaikka tällaiset tilanteet harmittaa, täytyy muistaa sallia itselleen tauko siihen omaan projektiin. Lasten ollessa kipeinä ei todellakaan tarvitse lähteä salille kun kaikki lapset nukahtaa, silloin saa luvan kanssa hengähtää hetken. Ollaan armollisia itsellemme.

10 tapaa liikkua yhdessä

10 Tapaa liikkua yhdessä

1. Harjoitelkaa yhdessä: hiihto, sähly, jalkapallo, jääkiekko, tennis, sulkkis ja mitä muita nyt mieleen juolahtaakaan.

2. Sisäleikkipuistot: älä häpeile leikkiä siellä yhdessä lapsen kanssa. Kontatkaa yhdessä läpi putkien, kiivetkää vuoren huipulle ja laskekaa mäkeä alas kilpaa.

3. Uima-hallli: pienten lasten altaassa istuessa lapsia vahtien voi tehdä samalla  treeniliikkeitä itse kuten jalka ja käsiliikkeitä hyödyntäen vettä vastuksena.

4. Lapsi painona: tehdessäsi kotijumppaa ota lapsi liikkeeseen painoksi. Esimerkiksi kyykätessä pidä lapsi sylissä.

5. Trampoliini: tämä mahtava liikuntaa edistävä kapistus taitaa nykyään aika monen pihalta löytyä. Ottakaa yhdessä hyppy kilpailut tai tehkää vaikka temppuja vuorotellen.

6. Järjestäkää omat urheilukilpailut perheen kesken ulkona.

7. Siivouksesta ilo irti: tehkää siivouksesta hauskaa ja liikunnallista. Kuka vie nopeiten lelun oikeaan laatikkoon. Kuka kurottaa korkeimmalle pyyhkimään pölyt ja kuka hakee ensin lelun sängyn alta.

8. Lenkkeily yhdessä: perus vaunulenkit tai pyöräily.

9. Leikkipuistot: leiki leikkipuistossa mukana lasten kanssa sen sijaan että istuisit penkillä katselemassa lasten touhuja. 

10. Siirtymä tilanteet: siirtykää paikasta toiseen erilaisilla tavoilla. Esimerkiksi menkää vessaan konttien, syömään konkaten tai nukkumaan ryömien.

Kuvassa veljeni ja kummityttöni 

Muutama sana syömisestä

Sitä kuulee usein lausahduksen kuinka terveellisesti syöminen on liian kallista. Tähän lainiin olen sortunut itsekin ihan lähiaikoinakin vielä, mutta nyt kuitenkin uskallan väittää että tämäkin on vain tekosyy ja itsensä huijaamista. Meidän perheen talous on välillä todella tiukka ja joudumme todella laskemaan mitä sieltä kaupasta ostetaan. Siitä huolimatta minunkin on onnistunut syödä terveellisesti.

Aamupala

Syön aamulla puuron johon lisään hieman paahdettua/rouhittua pellavansiementä +mehukeittoa. Juon ison lasillisen vettä ja joskus otan lisäksi tähän ruisleivän, riippuen kuinka kiire minulla on syödä aamupala.

Kaurapuuro 1kg ~ 0,89€

Mehukeitto 1l ~ 2-3.50€

Paahdettu pellavansiemen rouhe 1kg ~ 10€

Kallein tässä on tuo siemenrouhe, mutta jos sitä kerran esimerkiksi ostaa tuollaisen 1kg pussin niin väitän että siitä riittää jopa useaksi vuodeksi eli ei tule juurikaan hintaa per. annos. Mehukeittoja on monen hintaisia tai voihan puuron syödä ilmankin sitä tai laittaa vaikka tilkan maitoa tämän sijasta. Monelta kuulen tämän aamupalan kohdassa ettei vaan pysty syömään puuroa, tohdin väittää että jokainen oppii sen syömään jos haluaa. Puuroa pystyy soveltaa niin monenlaiseksi eli jokainen varmasti saa siitä mieleisensä. Minäkin olen joskus väittänyt etten voi syödä puuroa aamulla, etten vain saa sitä syödyksi. Pikku hiljaa kuitenkin aloin sitä syömään, ensin hyvin pieniä annoksia ja nyt enää en osaisi aamuani muulla tavoin aloittaakaan. Puuro on myös nopea ja helppo, jos ei ole aikaa keittää sitä kattilassa saa muutamassa minuutissa myös mikrossa tehtyä hyvän puuron. 

Puuroon voit lisätä vaikka marjoa, raejuustoa, pähkinöitä, hedelmiä, jogurttia, siemeniä tai vaikka avokadoa eli ihan mitä vain keksit - monet yllättävätkin jutut sopivat mainiosti puuron sekaan eli niistä vain etsimään sitä omaa suosikki yhdistelmää. Valmista puurosta sellaista mistä sinä tykkäät, joidenkin makuun on vellimäinen löysä puuro ja joku taas tykkää paksummasta.

Lounas/päivällinen

Lounaani koostuu aina peruskotiruuasta +salaattia tai kasviksia. Valmistan siis ihan samat peruskoti ruuat kuten aina ennenkin eli en ole alkanut missään kohtaa välttämään hiilihydraatteja vaan enemmänkin käyttämään kaikkea kohtuudella. 

Perus kasvispussi pakkasesta maksaa alle euron eli uskallan väittää ettei monenkaan talous siihen kaadu. Jos on esimerkiksi työttömänä tai elää opintotuella kannattaa suunnitella koko viikon ruokaostokset tarkkaan ja käydä kerran kaupassa hakemassa kaikkia tarvittava - näin välttää niitä heräteostoksia ja syöminen pysyy suunniteltuna. 

Olen alkanut ostaa itselleni salaatit kaupan salaattibuffetista, tämä ei suinkaan ole se halvin vaihtoehto. Omalla kohdallani kuitenkin tämä on nopea ja helppo tapa. Niinä hetkinä kun raha tilanne on poikkeuksellisen huono olen ostanut kaksi euroa maksavan valmiin salaattipussin. Tämäkin kelpaa mielestäni todella hyvin sen kotiruuan kaveriksi. 

Tässä säästää suuresti jos tekee ruokaa isomman määrän kerralla. Itse tapaan tehdä kotiruokaa niin paljon että syömme samaa ruokaa helpostikin 2-3 päivää. Eikä itselläni ainakaan ole niin käynyt etten pystyisi samaa ruokaa useampaa päivää syömään vaan usein ruoka maistuu vielä paremmalle kun se on saanut maustua yön yli jääkaapissa. Tämä ei meillä ole ainoastaan taloudellinen asia vaan aika kysymyskin. Ei minulla ole aikaa kolmen pienen lapsen kanssa kokkailla joka päivä, meillä on parempaakin tekemistä yhdessä.

Välipalat

Välipalani koostuu rahkoista, jogurteista, hedelmistä ja marjoista. Välipala on se missä itse tykkään kikkailla enemmän kuin muilla syömisillä. Usein siksikin että syön tämän rauhassa kun lapset nukkuvat päiväunia. Usein miten syön kipollisen marjoja/hedelmiä rahkan ohella.

Jos talous on tiukka voi välipalalle tehdä pienen määrän puuroa tai syödä vaikka teen kanssa muutaman näkkileivän. Ei tämäkään ole yhtään huono vaihtoehto. 

Iltapala

Iltapala on kohdallani usein sekoitusta aamupalasta ja välipalasta. En ole pitänyt mitenkään tärkeänä syödä illalla puuroa, vaan syön sitä jos mieli tekee tai sitten syön esimerkiksi banaanin tai rahkan. Riippuen mitä tekee mieli ja mitä kaapista mahtaa löytyä.

Konkreettisesti terveellisen ruuan hintaeron huomaa esimerkiksi juustoissa, onhan 1.25kg arkijuusto huomattavasti halvempaa kuin 17% kevyt juusto. Tässä voi kuitenkin käyttää maalaisjärkeä: ei se arkijuusto ole niin epäterveellinen jos sitä leivälle laittaa yhden ohuen viipaleen kolmen paksun sijasta. Terveellisessä syömisessä on kyse valinnoista ja uskallan väittää että jokainen voi jossain valita paremmin vaikka olisikin taloudellisesti tiukkaa.

Joskus saa syödä herkkujakin, eikä terveellinen elämä missään tapauksessa sulje tätä pois. Kyse on herkuttelun ja terveellisen syömisen tasapainosta. Avain terveelliseen ruokavalioon on ehdottomasti säännöllisyydessä. Kun huolehtii että syö 5-6 kertaa päivässä ei verensokeri pääse laskemaan liikaa jolloin ei tule edes niin suurta houkutusta napostella ylimääräistä.

Treeni ilman välineitä

On aikoja jolloin viikkoon tuntuu mahdottomalta saada sovitettua treenejä. Näitä viikkoja varten olen kehitellyt itselle suhteellisen nopean treenin, jonka voi toteuttaa koska vain ja missä vain. Ainut mitä olen treenissä käyttänyt on tuoli. Tuolin tilalle kelpaa hyvin vaikka leikkikentän penkki tai hiekkalaatikon reunusta eli treenin todella voi toteuttaa missä vain.

Treeni nostaa sykkeitä kunnolla ylös, mutta samalla myös lihaskunto nousee.

Treenin voi toteuttaa kahdella tavalla:

1. Tee liikettä 15 toistoa, jonka jälkeen vaihdat suoraan seuraavaan. Tauko vasta kun kaikki liikkeet ollaan tehty (Jos olet vasta-alkaja voit pudottaa toistamäärää pienemmäksi).

2. Tee kutakin liikettä 40 sekunnin ajan, vaihda sen jälkeen suoraan seuraavaan. Tauko vasta kun kaikki liikkeet ollaan tehty.

Molemmissa versioissa kierros määrä oman kunnon mukaan. Jos et ole paljoa liikkunut voit aloittaa jopa yhdellä kierroksella ja kunnon noustessa lisätä kierroksia. Kierroksia voi tehdä jopa yli viisi jos kunto kestää.

1. Jalkojen lasku- ja nosto harjoitus lantion nostolla

Käy selinmakuulle, nostaen jalat suoraan ylös. Laske jalkoja hitaasti ja hallitusti alas, siihen kohtaan mihin itse saat. Nosta jalat rauhallisesti ylös ja lopussa nosta lantiota niin että peppu irtoaa maasta.

Jos tämä on liian raskas, voit laskea jalkoja vuorotellen alas eikä yhtä aikaa.

2. Askelkyykky hypyt syväkyykyllä

Tee askelkyykyt molemmille puolille ja sitten keskelle syvään kyykkyyn. Nämä voit tehdä joko hyppien tai ilman hyppyä. Valitse oman kuntotasosi mukaan.

3. Syväkyykky potkulla

Laskeudu syvään kyykkyyn ja noustessa potkaise vuorotellen jaloilla.

4. Dippi

Kädet penkille niin että rystyset osoittavat eteenpäin. Punnerra alas ja nouse hallitusti ylös. Muista ylhäällä suoristaa kokonaan kädet, sekä pidä koko liikkeen ajan kädet lähellä vartaloa.

5. Lankku ja jalan tuonti sivulle

Asetu hyvään lankku asentoon, niin ettei peppu ole liian ylhäällä eikä liian alhaalla. Perinteisessä lankussa pysytään paikallaan staattisessa pidossa, mutta tässä versiossa tuodaan vuorotellen jalkoja sivulle kohti omaa kyynärpäätä.

6. Etunojapunnerrus polven vedolla

Tee ensin normaali etunojapunnerrus jonka jälkeen vuorotellen tuot polven kohti käsiä. 

Tunnesyömistä

Olen tiennyt tämän jo pitkään, mutta ehkä nyt vasta uskaltanut myöntää sen itselleni. Olen tunnesyöjä. Terveellinen syöminen ja painonpudotus on todella helppoa hyvällä tuulella, mutta kun asiat eivät menekään hyvin heijastuu se heti syömiseeni. Pahan olon iskiessä mikä onkaan ihanampaa kuin käpertyä sohvalle viltin alle suklaalevyn ja jäätelöpurkin kera? Valitettavaa on kuitenkin se että siitä on vain hetkellinen lohtu tilanteeseen, syömisen jälkeen olo on entistä kurjempi. Aikaisemman pahan olon lisäksi on saanut itselleen epäonnistuneen olon.

Tunne syöminen on sellaista syömistä millä ei ole mitään tekemistä nälän kanssa. Omalla kohdallani tämä tulee esiin nimenomaan negatiivisista tunteista kuten stressistä, ahdistuksesta, surusta ja turhautumisesta. Järjellähän sen tajuaan samantien ettei syöminen ole tilanteeseen ratkaisu, mutta jotenkin sitä menee vain sen opitun tavan mukaan. Ennen tämä näkyi minulla nimenomaan ainoastaan herkkujen syömisenä, mutta nyt on kuvioissa lisäksi myös syömättömyys. En tiedä kumpi näistä on huonompi vaihtoehto. Molemmista tavoista haluan ehdottomasti oppia pois, vaikka työtä se tulee vaatimaan varmasti. Halusin kirjoittaa aiheesta tänne, sillä uskon etten todellakaan ole ainut joka kamppailee tällaisten asioiden kanssa.

Kuten kirjoitin täällä blogissani, aikaisemmin on veljeni auttanut minua syömisasioiden kanssa. Usein saatan veljelle kertoa jos olen ollut syömättä tai vastaavasti jos olen syönyt herkkuja. Veljeni aina ihmettelee että miksi? Sillä terveellisesti syöminen on niin helppoa. Onhan se kaiken järjen mukaan helppoa, mutta mitä jos onkin tunne ihminen eikä järki ihminen? Silloin tilanne onki aivan eri. Itse olen niin tunne ihminen kuin ihminen vain olla voi.

Syöminen tunteiden hallinnassa on itseasiassa hyvin tehokasta. Silloin saa helppoa ja konkreettista tekemistä ja hetkesi ajatukset muualle asioista jotka mieltä painaa. Itse olen sellainen ihminen että tarvitsen jotain konkreettista kriisin keskellä. Esimerkiksi syömisen lisäksi saatan riidan aikana alkaa siivoamaan. Ahdistuksen keskellä kaipaan jotain konkreettista joka vie ajatuksen johonkin fyysiseen. Toivon todella että saisin pikku hiljaa muutettua tunnesyömisen tilalle liikunnan. Se olisi huomattavasti terveellisempi vaihtoehto. Tai kaikkein paras vaihtoehto taitaisi olla se että pystyy kohtamaan kaikki tunteet sellaisenaan, ilman että niitä pitää kadottaa jonkun konkreettisen tekemisen avulla. Sitä helposti unohtaa, että ikävätkin tunteet kuuluvat hyvään elämään. Kaikilla tunteilla on merkitystä, eikä niitä pakoon tarvitse juosta. Kuulostaahan se yksinkertaiselta että vain pysähtyy hetkeksi, antaa tunteen tulla ja päästää siitä sitten irti. Todellisuudessa on paljon helpompaa hakea pakkasesta paketti jäätelöä ja istua katsomaan jotain nyyhkyelokuvaa - näin siirtää samalla tunteet myöhemmäksi. 

Mainitsin aikaisemmin että nykyään huomaan negatiivisten tunteiden vaikuttavan myös täysin päinvastaisesti. Nimittäin syömättömyytenä. Tämä ei taida olla yhtään sen terveellisempi vaihtoehto. Haluan oppia näistä epäterveellisistä tavoista pois.

Miten päästä eroon tunnesyömisestä?

1. Heikolla hetkellä, pysähdy mieti mitä tunnet. Anna järjelle aikaa puuttua peliin.

2. Hyväksy kaikki tunteet. Älä sulje negatiivisia tunteita pois. Tämä ei kuitenkaan tarkoita asennetta jossa niin sanotusti käännät toisenkin posken ja hyväksyn negatiivisten tunteiden aiheuttajan. Eli hyväksy tunne mutta älä aina sen aiheuttajaa.

3. Vaihda syömisen tilalle uusi tapa kuten liikunta tai vaikka rentouttava kylpy.

4. Jos et harjoituksesta huolimatta pääse tästä eroon tai jos tunnesyöminen hallitsee elämääsi, on ehkä aika kääntyä ammattiauttajan puoleen.

Omalla kohdallani uskon että voin asiaan vaikuttaa muutamalla toimintatapojani ja uskon helpostikin muuttavani syömisen tilalle esimerkiksi liikunnan. Sitä on tässä elämänmuutosprojektin aikana oppinut nauttimaan liikunnan tuomasta mielihyvästä ja mieluummin heikolla hetkellä koen sen kuin ahmin itselleni mahan kipeäksi. 

Päivä kerrallaan kohti terveellisempää elämää.

Lasten tekemää mehua

Vuosi takaperin komeili omenapuussamme vain viisi omenaa. Onneksemme tänä vuonna olemme saaneet muutaman omenan enemmän. Vaikkakin tänä kesänä on omenapuun antimista on nauttinut lukuisat määrät ampiaisia. Piti hieman varovaisesti lasten kanssa omenoita käydä keräämässä. Keräsimme omenoita illan viilentyessä, jolloin ampiaiset olivat hyvin rauhallisesti paikallaan.

Lapset olivat todella innoissaan keräilemässä omenoita kanssamme sekä hoitivat myös hyvin laaduntarkkailun. Aika useassa omenassa näkyi pienet hampaan jäljet.

Teimme keräämistämme omenoista mehua mehulingolla. Netin ohjeiden mukaan monet keittävät mehuun sokeria tämän jälkeen. En tiedä vaikuttaisiko tämä mehun säilymiseen jotenkin. Me kuitenkin linkoamme mehua sen verran mitä juomme samana päivänä eli en kokenut tarpeelliseksi alkaa lisäämään mehuun mitään. Vaikka omena lajikkeemme on erittäin kirpeä Valkeakuulas, ei mehu ollut yhtään kirpeää vaan jopa lapset tykkäsivät siitä sellaisenaan.

Lapset nauttivat jokaisesta mehun tekovaiheesta sekä siitä kun lopuksi yhdessä koko perheen kanssa kippisteltiin mehulaseja ja maistelimme tuotostamme. Esikoinen oli niin innoissaan asiasta, että nukkumaan mennessään varmisteli useaan kertaan tekisimmehän mehua huomenna lisää.

Tätä terveellisempää mehua ei varmasti äkkiä löydy + olihan tämä mahtava kokemus lapsille.

Jalkatreeniä salilla

Salilla oli vuorossa tänään jalkatreeni. Kroppanilta Siiri Haapoja on tehnyt minulle huikean jalka treeniohjelman salille. Tässä saa haastaa itseään todenteolla ja voin taata että tuntuu.

Alkuun lämmittelin juoksumatolla noin kymmenen minuuttia + keppijumppa

Työosuus:

1.Hack-kyykky

-Aseta jalat hartioiden levyiseen haara-asentoon jalkalevylle

-Mitä ylempänä jalat ovat sitä enemmän liike  kohdistuu pakaroihin

-Pidä polvet ja jalat koko liikkeen ajan samaan suuntaan

2.Smithissä takakyykky

-Seiso hartioiden levyisessä haara-asennossa

-Käännä lukot auki ja siirrä jalat eteenpäin, niin että nojaat kunnolla tankoa vasten

- Polvet ja jalkaterät samassa linjassa koko liikkeen ajan

- Jännitä keskivartalo

2. Polven ojennus + polven koukistus

-Tehdään parina ilman taukoa

3.Bulgarialainen kyykky + Pohjeliike seinää vasten

-Tehdään parina ilman taukoa

Itselläni toistamäärät riippuen liikkeestä on 8-12

Videoiden musiikit ovat mieheni käsialaa.

Liikuntapussi

Istuimme eilen koko perhe olohuoneen lattialla leikkien lorupussilla. Olen itse tehnyt lapsille pienen lorupussin, johon etsin netistä kuvat sekä lorut. Lapset tykkäävät todella paljon tästä leikistä. Tämä kiva leikki yhdessä on myös erittäin opettavainen: täytyy arvata mikä kortin kuvassa on, pitää malttaa kuunnella ja mikä tärkeintä odottaa omaa vuoroaan.

Minulta kotoa löytyy myös musiikkipussi sekä liikuntalorupussi. Olen ostanut nämä aikoinaan töideni vuoksi. Näitä voi ostaa muun muassa Sirkulta.

Omistamani liikuntalorupussi on vielä hieman haastava meidän pienille lapsille, joten päätin tehdä sen tyyppisen itse. Selkeillä kuvilla ja liikkeillä, jotta myös meidän perheen pienet pystyvät niitä tekemään. Oman liikuntapussin voi tehdä etsien netistä valmiit kuvat kortteihin, esimerkiksi papunetistä löytyy todella hyvä kuvia. Minä kuitenkin päätin ottaa kuvat itse.

Liikkeiksi valitsin: 

silta

taputus

haarahypyt

nosta kädet ylös

juokse paikallasi

kyykkyyn ja ylös

hyppää tasajalkaa

yhdellä jalalla seisonta

Ideoi ja toteuta oma liikuntapussinne joko netistä otetuilla kuvilla tai mikset vaikka ottaisi kuvia yhdessä lasten kanssa? Anna lasten mielikuvituksen lähteä lentoon keksiessänne uusia kuvattavia liikkeitä. 

Raskaus/synnytys + minäkuva

Miten raskaudet ja synnytykset ovat vaikuttaneen omaan minäkuvaani?

Raskauden aikana tapahtuu naisessa paljon fyysisiä ja psyykkisiä muutoksia. Nämä heijastuvat suoraan minäkuvaan, siihen millaisena itse itsenä näkee.

Raskauden aikana keltarauhashormoni lisääntyy joka vaikuttaa suoraan muun muassa kynsiin ja hiuksiin. Omalla kohdallani poikien raskausaikoina hiukseni ja kynteni olivat todella hyvässä kunnossa, kun taas tyttöä odottaessa hiuksia irtosi paljon sekä ne olivat kokoajan rasvaiset vaikka kuinka yritti pestä ja hoitaa. Omalla kohdallani tämä vanha sanonta piti siis paikkansa: tyttö vie äitinsä kauneuden.

Jokainen raskaus on tuonut mukanaan raskausarpia. Niitä on tullut rintoihin, vatsaan, kylkiin ja reisiin. Eniten arpia sain odottaessani tyttöä, asiaan vaikuttaa paljon se että tämä raskaus kesti melkein kaksi viikkoa pidempään kuin poikien raskaudet. Sekä se että tytöstä maha omalla kohdallani levisi enemmän sivuille päin kun taas poikien kohdalla maha kasvoi pelkästään eteenpäin. Omalla kohdallani siis piti paikkansa uskomus siitä että mahan muodosta näkee odottaako tyttöä vai poikaa.

Raskaus aika ei suurimmalle osalle naisista ole yksistään ihanaa ja kaunista. Usein kuulee puhuttavan raskausajan kauniista hehkusta. Itse vain hyvin harvoin raskausaikana kuitenkaan sellaista tunsin. Raskauden mukana itselläni alkoi pahoinvointi (onneksi hyvin lievä), närästys, turvotus, suonenvedot ja päänsäryt. Olen lisäksi jokaisen raskauden aikana ollut alkuun ja loppuun hyvin väsynyt. Silloin väsymykseen ei auta vaikka nukkuisi kellon ympäri. Raskaana myös hikoilee huomattavasti helpommin sekä omalla kohdalleni hiki on ainakin haissut huomattavasti pahemmalle kuin normaalisti.

Vaivana saattaa myös olla lisääntynyt valkovuoto, oksentelut, jatkuva pissalla ravaaminen, peräpukamat ja paljon kaikenlaista muuta. Eli ei, raskaus ei ole pelkästään kaunista hehkua ja itsetuntoa nostattavaa vaan siihen mahtuu todella paljon myös ikäviä muutoksia.

Usein kerron kuinka ylpeydellä kannan jokaista raskausarpenani, onhan tämä totta. Mieluummin otan paljon arpia ja lapsen kuin jäisin lapsettomaksi. Mutta ei minua yhtään olisi haitannut saada lapsia ilman arpia. Tuntuu ettei tällaista saisi edes sanoa ääneen, kun heti joku ärähtää siitä kuinka pitää vain olla hiljaa ja tyytyväinen siitä että on saanut lapsia. Fakta kuitenkin on omalla kohdallani se, että raskausarvet, roikkuvat tissit, jenkkakahvat, peräpukamat ja kaikki muu vastaava mitä raskaudet, synnytykset ja imetykset ovat tuoneet mukanaan ovat vaikuttaneet suuresti siihen miten itseni näen. Puhumattakaan siitä miten kaikki nämä vaikuttavat omaan seksuaalisuuteen. Synnytyksen jälkeen seksin harrastaminen ensimmäistä kertaa on iso juttu, melkein kuin tekisi sen ensimmäistä kertaa elämässään. Oman kehonmuutokset eivät enää koskekaan vai itseä vaan ne vaikuttavat myös kumppaniin sekä yhteiseen seksielämään.

Onneksi lapsen saaminen tuo mukanaan myös paljon positiivisia muutoksia. Sitä yllättyy kerta toisensa jälkeen siitä mihin oma kroppa pystyykään. Itselläni takana kolme raskautta ja synnytystä, mutta silti se on aina niin ihmeellistä että siellä mahassa oikeasti on ihana pieni vauva. Äitiys kasvatti minut aikuiseksi, sitä on lasten myötä kasvanut itse todella paljon. Uskallan olla rohkeammin oma itseni, en annan muiden mielipiteiden vaikuttaa elämääni enää samalla tavalla kuin ennen. Luotan itseeni ja omaan arviointikykyyni enemmän kuin ennen. Lisäksi olen alkanut arvostamaan enemmän läheisiäni ja eritoten äitiäni sekä ystäviäni. Jo raskausaika karsiutui paljon ystävyyssuhteita, mutta enemmän vielä lapsiarjen mukana. En kuitenkaan pidä tätä huonona asiana, vaan näiden myötä elämääni jäi ne oikeat ihmiset, jotka välittävät aidosti. Saattaa kuulostaa ristiriitaiselta, mutta sitä ei enää ole niin pinnallinen kuin ennen. Vaikka hetki sitten harmittelinkin kaikkia niitä huonoja fyysisiä muutoksia joita raskaus toi mukanaan. Mutta silti koen kaikkien näiden vaikuttaneen enemmän itseeni positiivisesti kuin negatiivisesti. Kaikkia muutoksia on pitänyt vain työstää oman päänsisällä ja hyväksyä.

Minäkuva ei ole kuitenkaan kovinkaan simppeli juttu. Se on hyvin kausittaista: on päiviä jolloin seison peilin edessä katsellen ylpeänä äitiyden mukana tulleita muutoksia, mutta on myös päiviä jolloin haikeudella katson valokuvaa itsestäni ennen raskauksia. 

Miksi liikkuminen on nyt minulle niin tärkeää?

Toivoisin voivani vastata tähän liikkuvani liikunnan ilosta, terveydellisistä syistä tai vaikka sen olevan opittu tapa. Nämä pitävät osittain paikkansa, mutta suurin syy liikkumiselle on minulle ulkoinen. Itsetuntoni ei ole ollut lasten jälkeen samalla tasolla mitä ennen heitä. Kuten todettu raskaudet toivat mukanaan kiloa, raskausarpia ja näiden myötä epävarmuutta omasta kropasta.

Itsetunto on alati muuttuva. Se ei ole sidonnainen mihinkään: hyvän ulkonäön omaavalla voi olla huono itsetunto ja päinvastoin. Itsetuntoon voi vaikuttaa saavutetut asiat elämässä, oma ulkonäkö, saatu palaute itsestä, mutta ennen kaikkea se on sitä miten koemme itse itsemme.

Pointtini on että raskaus vaikuttaa minäkuvaan paljon. Se vaikuttaa positiivisesti ja negatiivisesti, riippuen miltä kannalta asiaa tarkastellaan. 

Kuva esikoisemme raskausajalta