Tunnesyömistä

Olen tiennyt tämän jo pitkään, mutta ehkä nyt vasta uskaltanut myöntää sen itselleni. Olen tunnesyöjä. Terveellinen syöminen ja painonpudotus on todella helppoa hyvällä tuulella, mutta kun asiat eivät menekään hyvin heijastuu se heti syömiseeni. Pahan olon iskiessä mikä onkaan ihanampaa kuin käpertyä sohvalle viltin alle suklaalevyn ja jäätelöpurkin kera? Valitettavaa on kuitenkin se että siitä on vain hetkellinen lohtu tilanteeseen, syömisen jälkeen olo on entistä kurjempi. Aikaisemman pahan olon lisäksi on saanut itselleen epäonnistuneen olon.

Tunne syöminen on sellaista syömistä millä ei ole mitään tekemistä nälän kanssa. Omalla kohdallani tämä tulee esiin nimenomaan negatiivisista tunteista kuten stressistä, ahdistuksesta, surusta ja turhautumisesta. Järjellähän sen tajuaan samantien ettei syöminen ole tilanteeseen ratkaisu, mutta jotenkin sitä menee vain sen opitun tavan mukaan. Ennen tämä näkyi minulla nimenomaan ainoastaan herkkujen syömisenä, mutta nyt on kuvioissa lisäksi myös syömättömyys. En tiedä kumpi näistä on huonompi vaihtoehto. Molemmista tavoista haluan ehdottomasti oppia pois, vaikka työtä se tulee vaatimaan varmasti. Halusin kirjoittaa aiheesta tänne, sillä uskon etten todellakaan ole ainut joka kamppailee tällaisten asioiden kanssa.

Kuten kirjoitin täällä blogissani, aikaisemmin on veljeni auttanut minua syömisasioiden kanssa. Usein saatan veljelle kertoa jos olen ollut syömättä tai vastaavasti jos olen syönyt herkkuja. Veljeni aina ihmettelee että miksi? Sillä terveellisesti syöminen on niin helppoa. Onhan se kaiken järjen mukaan helppoa, mutta mitä jos onkin tunne ihminen eikä järki ihminen? Silloin tilanne onki aivan eri. Itse olen niin tunne ihminen kuin ihminen vain olla voi.

Syöminen tunteiden hallinnassa on itseasiassa hyvin tehokasta. Silloin saa helppoa ja konkreettista tekemistä ja hetkesi ajatukset muualle asioista jotka mieltä painaa. Itse olen sellainen ihminen että tarvitsen jotain konkreettista kriisin keskellä. Esimerkiksi syömisen lisäksi saatan riidan aikana alkaa siivoamaan. Ahdistuksen keskellä kaipaan jotain konkreettista joka vie ajatuksen johonkin fyysiseen. Toivon todella että saisin pikku hiljaa muutettua tunnesyömisen tilalle liikunnan. Se olisi huomattavasti terveellisempi vaihtoehto. Tai kaikkein paras vaihtoehto taitaisi olla se että pystyy kohtamaan kaikki tunteet sellaisenaan, ilman että niitä pitää kadottaa jonkun konkreettisen tekemisen avulla. Sitä helposti unohtaa, että ikävätkin tunteet kuuluvat hyvään elämään. Kaikilla tunteilla on merkitystä, eikä niitä pakoon tarvitse juosta. Kuulostaahan se yksinkertaiselta että vain pysähtyy hetkeksi, antaa tunteen tulla ja päästää siitä sitten irti. Todellisuudessa on paljon helpompaa hakea pakkasesta paketti jäätelöä ja istua katsomaan jotain nyyhkyelokuvaa - näin siirtää samalla tunteet myöhemmäksi. 

Mainitsin aikaisemmin että nykyään huomaan negatiivisten tunteiden vaikuttavan myös täysin päinvastaisesti. Nimittäin syömättömyytenä. Tämä ei taida olla yhtään sen terveellisempi vaihtoehto. Haluan oppia näistä epäterveellisistä tavoista pois.

Miten päästä eroon tunnesyömisestä?

1. Heikolla hetkellä, pysähdy mieti mitä tunnet. Anna järjelle aikaa puuttua peliin.

2. Hyväksy kaikki tunteet. Älä sulje negatiivisia tunteita pois. Tämä ei kuitenkaan tarkoita asennetta jossa niin sanotusti käännät toisenkin posken ja hyväksyn negatiivisten tunteiden aiheuttajan. Eli hyväksy tunne mutta älä aina sen aiheuttajaa.

3. Vaihda syömisen tilalle uusi tapa kuten liikunta tai vaikka rentouttava kylpy.

4. Jos et harjoituksesta huolimatta pääse tästä eroon tai jos tunnesyöminen hallitsee elämääsi, on ehkä aika kääntyä ammattiauttajan puoleen.

Omalla kohdallani uskon että voin asiaan vaikuttaa muutamalla toimintatapojani ja uskon helpostikin muuttavani syömisen tilalle esimerkiksi liikunnan. Sitä on tässä elämänmuutosprojektin aikana oppinut nauttimaan liikunnan tuomasta mielihyvästä ja mieluummin heikolla hetkellä koen sen kuin ahmin itselleni mahan kipeäksi. 

Päivä kerrallaan kohti terveellisempää elämää.