Sairastupa

Aina ei arki suju niin kuin on suunnitellut. Meillä on tässä nyt sairasteltu useampi viikko. Yskää, vuotavia neniä ja tulehtuneita korvia. Kun lapset sairastaa jää totta kai äidin oma aika aikalailla pois kokonaan. Treenaaminen on jäänyt nyt yli viikoksi, vaikkakin tämä tuntuu omassa päässä kuukausilta.

Myös syömiset ovat alkaneet takkuamaan. Sitä saattaa havahtua puolilta päivin ettei ole itse kerennyt vielä syömään mitään. Silloinkin sitä syö vain jotain nopeaa kaapista eikä suunnitellussa syömisestä pysty pitää millään kiinni ja tämä kostautuu minulla iltaisin. Verensokerit pääsevät päivällä heittelehtimään ihan liikaa, jonka seurauksena illalla sokerihammasta kolottaa ja syön kaappien perukoille jääneet herkut kaksin käsin ahmien.

Liikunnan puutteen, terveellisestä syömisestä lipsumisen lisäksi yöunet ovat todella vähäiset. Öisin olen siivonnut paritkin lima oksennukset nuorimmaisen tiimoilta. Annellut juomista, lisää lääkettä ja hoivannut sairastajia. Eli voisiko sanoa ihan kaiken olevan tällä hetkellä vinksin vonksin.

Aina ei vain kaikki onnistu. Totta kai tämä tilanne minua harmittaa, mutta tällaista tämä äidin rooli välillä on. Onneksi tiedän että jossain kohtaa arki tasaantuu ja voin alkaa taas keskittyä itseenikin. Vaikka onhan siinä taas oma opettelunsa löytää oikea rytmi syömiseen, nukkumiseen ja treenaamiseen, mutta pikku hiljaa taas kohti terveellisempää elämää.

Vaikka tällaiset tilanteet harmittaa, täytyy muistaa sallia itselleen tauko siihen omaan projektiin. Lasten ollessa kipeinä ei todellakaan tarvitse lähteä salille kun kaikki lapset nukahtaa, silloin saa luvan kanssa hengähtää hetken. Ollaan armollisia itsellemme.