11.11.2018 /22:48 on lukemat tietokoneen näytön alareunassa kun istun kirjoittamaan tätä artikkelia. Te ette kuitenkaan saa luettavaksenne tätä tekstiä kuin vasta joulun jälkeen.
Siitä on nyt reippaasti yli viikko kun sain testiin vahvan plussa viivan. Olin niin innoissani ja onnellinen tuona hetkenä. Tein aamulla uuden testi, johon enää viivaa ei ilmestynytkään. Tästä seurasi huolta, hämmennystä ja pelkoa. Saman iltana kuitenkin tein vielä plussa testin, mutta 3 seuraavaa päivää meni niin että testeihin ilmestyi vain juuri ja juuri nähtävä viiva. Huoleni kasvoi. Päätin soittaa terveyskeskukseen ja kysyä neuvoa tilanteeseen. Pääsin verikokeisiin sekä ultraäänitutkimukseen. Hcg(raskaushormoni) oli 23. Lääkärin mukaan arvo vaikutti hyvin pieneltä ja ultrassa ei nähty oikeastaan mitään. Ultraaja veikkasi raskausviikkoja olevan vähemmän kuin oltiin arveltu ja sain uuden ajan ultraan seuraavalle viikolle. Se seuraava ultra on minulla ylihuomenna. Tätä nyt jännitellään aikalailla. Pelkään suuresti siis että kyseessä on kohdunulkoinen raskaus, koska testien viivat haalenivat. Toivon mukaan tähän saadaan vastaus ylihuomenna tiistaina.
Nämä uutiset tulevat monelle varmasti todella suurena yllätyksenä. Onhan tässä pienessä ajassa tullut meille jo kolme lasta. Nyt olisi tulossa neljäs, eli neljä lasta alle neljässä vuodessa. Ihan kunnioitettava suoritus, vai mitä? Vain muutama ihminen tietää, että meillä on ollut haaveissa neljäs lapsi heti nuorimmaisemme perään. Tiesimme ettei kaikki välttämättä pitäisi tätä niin hyvänä ideana, joten päätimme ettemme kerro siitä vielä muille.
Jos kaikki menee hyvin julkaisen tämän tekstin teille luettavaksi heti joulun aikoihin, koska haluamme kertoa perheillemme jouluaattona. Minun koko perheeni tulee meille viettämään joulua. Mikä sen ihanampaa kuin kilistää lasin reunaa ja kertoa tällainen uutinen kaikkien läsnä ollessa.
Heinäkuun tietämillä meitä on toivon mukaan yksi enemmän.
13.11.2018 / 11.55
Tänään oli viimein sen ultran aika. En kuitenkaan saanut haluamaani vastausta sieltä. Ultrassa näkyi kohdussa paksuuntunut limakalvo +pieni musta suurentunut alue. Lääkärin veikkaukset olivat, että kyseessä on varhainen keskenmeno tai sitten raskaus on vain todella alussa. Sain uuden ultraus ajan kahden viikon päähän sekä otettiin hcg(raskaushormoni)arvo jälleen verikokeella. Parhaillaan odottelen lääkärin soittoa mitä verikokeen tulos näytti.
13.11.2018 / 19:30
Lääkäri soitti tänään. Hän oli iloinen soittaessaan ja kertoi arvon nousseen nyt 119 eli nousseen juuri kuin pitääkin. Lääkäri oli erittäin toiveikas siitä että raskaus etenee normaalisti. Nyt ensimmäistä kertaa sitä uskaltaa todella iloita ja alkaa nauttia tästä raskaus ajatuksesta. Kuinka ihanalta tuntuukaan ajatus siitä, että heinäkuussa saisimme taas ihanan pienen vauvan syliimme.
23.11.2018 / 20:55
Eilen menin normaalisti vessaan kolmen aikaan päivällä, mutta pönttöön lurahtaa suuri määrä verta. Itku nousee kurkkuun ja tajuan samantien että tämä oli nyt tässä. Tärisen. Minä vain tärisen ja tuijotan punaista pönttöä. Sekunnit tuntuu ikuisuudelta. Soitan terveyskeskukseen, jossa käsketään odottaa huomiseen. Aamulla olisi tarkoitus ultrata. Menen vessaan uudelleen ja verta tulee vieläkin enemmän. Toivo on menetetty. Markus tulee töistä kotiin ja purskahdan itkuun. Itken ja vain itken. Tarkoitus olisi ollut mennä illalla ystävän lapsen hoplop synttäreille. Soitan ensin hänelle ja kerron rehellisesti miksemme tule. Seuraava puhelu on siskolle, pyydän häntä tulemaan meidän kautta mennessään töistä kotiin. Hän on menossa illalla samoille synttäreille ja haluan antaa meidän lahjan hänen mukaansa. Sisko tulee ovesta ja minä itken. Kerron kaiken. Illan aikana soitan toiselle siskolle, äidille ja kerron viestein monille ystäville tilanteesta. Itken.
Tänään aamulla menin lääkäriin. Lääkäri määräsi verikokeisiin ja totesi gyne tutkimuksen jälkeen että vaikuttaa keskenmenolta. Lähden kotiin, mutta lääkäri soittaa perään ja haluaakin ultrata. Häntä jäi vaivaamaan voisiko sittenkin olla kyse kohdunulkoisesta raskaudesta. Ultran jälkeen lähete Seinäjoella polille. Siellä muutaman kokeen, tuntien odotusten ja ultran jälkeen todetaan kyseessä olevan normaali keskenmeno. Hcg arvo enää 44.
Nyt se sitten on todellista. Meille ei tule vauvaa. Olo on kummallinen. Vessaan ei haluasi mennä, tuntuu pahalta katsoa kun pönttöön huuhtoutuu hyytymäistä raskausmateriaalia.
Ennen tätä kokemusta vähättelin muiden keskenmenoja, ajattelin että eihän se siinä alkuvaiheessa ole edes vielä mitään. Nyt kuitenkin ymmärrän asian ihan eri lailla. Vaikka fyysisesti se ei vielä juuri mitään ole, mutta oman päänsisälle se kuitenkin on jo se vauva. Ajattelen päässäni vain sanaa keskenmeno. Se vain ei mahdu omaan päähän, että se on nyt osunut omalle kohdalle. Suru on suuri, mutta pelko on vielä suurempi. Uskaltaako sitä yrittää enää uudelleen? Uskaltaako sitä enää koskaan tuntea iloa saadessaan testiin kaksi viivaa? Keskenmeno taitaa olla yksi niistä asioista jota ei vain millään tasolla voi käsittääs sellainen ihminen, joka sitä ei itse ole kokenut. Tästä lähin neuvolassa ja muissakin terveystiedoissani lukee: 4 raskautta ja 3 lasta.
En kaipaa kenenkään sääliä, en kirjoita tätä siksi. Päätin kirjoittaa tämän tavallaan itselleni, mutta samalla haluan että ihmiset ymmärtää minua miksi ehken jaksa tällä hetkellä puhua ja iloita asioita samalla tavalla kuin yleensä.
Ja vinkkinä älä sano keskenmonen saaneelle: sinulla on jo kolme lasta, ole iloinen niistä. Totta kai olen iloinen heistä, mutta ei se lohduta siinä kohtaa kun kyse on siitä neljännestä lapsesta.
Siitä on nyt reippaasti yli viikko kun sain testiin vahvan plussa viivan. Olin niin innoissani ja onnellinen tuona hetkenä. Tein aamulla uuden testi, johon enää viivaa ei ilmestynytkään. Tästä seurasi huolta, hämmennystä ja pelkoa. Saman iltana kuitenkin tein vielä plussa testin, mutta 3 seuraavaa päivää meni niin että testeihin ilmestyi vain juuri ja juuri nähtävä viiva. Huoleni kasvoi. Päätin soittaa terveyskeskukseen ja kysyä neuvoa tilanteeseen. Pääsin verikokeisiin sekä ultraäänitutkimukseen. Hcg(raskaushormoni) oli 23. Lääkärin mukaan arvo vaikutti hyvin pieneltä ja ultrassa ei nähty oikeastaan mitään. Ultraaja veikkasi raskausviikkoja olevan vähemmän kuin oltiin arveltu ja sain uuden ajan ultraan seuraavalle viikolle. Se seuraava ultra on minulla ylihuomenna. Tätä nyt jännitellään aikalailla. Pelkään suuresti siis että kyseessä on kohdunulkoinen raskaus, koska testien viivat haalenivat. Toivon mukaan tähän saadaan vastaus ylihuomenna tiistaina.
Nämä uutiset tulevat monelle varmasti todella suurena yllätyksenä. Onhan tässä pienessä ajassa tullut meille jo kolme lasta. Nyt olisi tulossa neljäs, eli neljä lasta alle neljässä vuodessa. Ihan kunnioitettava suoritus, vai mitä? Vain muutama ihminen tietää, että meillä on ollut haaveissa neljäs lapsi heti nuorimmaisemme perään. Tiesimme ettei kaikki välttämättä pitäisi tätä niin hyvänä ideana, joten päätimme ettemme kerro siitä vielä muille.
Jos kaikki menee hyvin julkaisen tämän tekstin teille luettavaksi heti joulun aikoihin, koska haluamme kertoa perheillemme jouluaattona. Minun koko perheeni tulee meille viettämään joulua. Mikä sen ihanampaa kuin kilistää lasin reunaa ja kertoa tällainen uutinen kaikkien läsnä ollessa.
Heinäkuun tietämillä meitä on toivon mukaan yksi enemmän.
13.11.2018 / 11.55
Tänään oli viimein sen ultran aika. En kuitenkaan saanut haluamaani vastausta sieltä. Ultrassa näkyi kohdussa paksuuntunut limakalvo +pieni musta suurentunut alue. Lääkärin veikkaukset olivat, että kyseessä on varhainen keskenmeno tai sitten raskaus on vain todella alussa. Sain uuden ultraus ajan kahden viikon päähän sekä otettiin hcg(raskaushormoni)arvo jälleen verikokeella. Parhaillaan odottelen lääkärin soittoa mitä verikokeen tulos näytti.
13.11.2018 / 19:30
Lääkäri soitti tänään. Hän oli iloinen soittaessaan ja kertoi arvon nousseen nyt 119 eli nousseen juuri kuin pitääkin. Lääkäri oli erittäin toiveikas siitä että raskaus etenee normaalisti. Nyt ensimmäistä kertaa sitä uskaltaa todella iloita ja alkaa nauttia tästä raskaus ajatuksesta. Kuinka ihanalta tuntuukaan ajatus siitä, että heinäkuussa saisimme taas ihanan pienen vauvan syliimme.
23.11.2018 / 20:55
Eilen menin normaalisti vessaan kolmen aikaan päivällä, mutta pönttöön lurahtaa suuri määrä verta. Itku nousee kurkkuun ja tajuan samantien että tämä oli nyt tässä. Tärisen. Minä vain tärisen ja tuijotan punaista pönttöä. Sekunnit tuntuu ikuisuudelta. Soitan terveyskeskukseen, jossa käsketään odottaa huomiseen. Aamulla olisi tarkoitus ultrata. Menen vessaan uudelleen ja verta tulee vieläkin enemmän. Toivo on menetetty. Markus tulee töistä kotiin ja purskahdan itkuun. Itken ja vain itken. Tarkoitus olisi ollut mennä illalla ystävän lapsen hoplop synttäreille. Soitan ensin hänelle ja kerron rehellisesti miksemme tule. Seuraava puhelu on siskolle, pyydän häntä tulemaan meidän kautta mennessään töistä kotiin. Hän on menossa illalla samoille synttäreille ja haluan antaa meidän lahjan hänen mukaansa. Sisko tulee ovesta ja minä itken. Kerron kaiken. Illan aikana soitan toiselle siskolle, äidille ja kerron viestein monille ystäville tilanteesta. Itken.
Tänään aamulla menin lääkäriin. Lääkäri määräsi verikokeisiin ja totesi gyne tutkimuksen jälkeen että vaikuttaa keskenmenolta. Lähden kotiin, mutta lääkäri soittaa perään ja haluaakin ultrata. Häntä jäi vaivaamaan voisiko sittenkin olla kyse kohdunulkoisesta raskaudesta. Ultran jälkeen lähete Seinäjoella polille. Siellä muutaman kokeen, tuntien odotusten ja ultran jälkeen todetaan kyseessä olevan normaali keskenmeno. Hcg arvo enää 44.
Nyt se sitten on todellista. Meille ei tule vauvaa. Olo on kummallinen. Vessaan ei haluasi mennä, tuntuu pahalta katsoa kun pönttöön huuhtoutuu hyytymäistä raskausmateriaalia.
Ennen tätä kokemusta vähättelin muiden keskenmenoja, ajattelin että eihän se siinä alkuvaiheessa ole edes vielä mitään. Nyt kuitenkin ymmärrän asian ihan eri lailla. Vaikka fyysisesti se ei vielä juuri mitään ole, mutta oman päänsisälle se kuitenkin on jo se vauva. Ajattelen päässäni vain sanaa keskenmeno. Se vain ei mahdu omaan päähän, että se on nyt osunut omalle kohdalle. Suru on suuri, mutta pelko on vielä suurempi. Uskaltaako sitä yrittää enää uudelleen? Uskaltaako sitä enää koskaan tuntea iloa saadessaan testiin kaksi viivaa? Keskenmeno taitaa olla yksi niistä asioista jota ei vain millään tasolla voi käsittääs sellainen ihminen, joka sitä ei itse ole kokenut. Tästä lähin neuvolassa ja muissakin terveystiedoissani lukee: 4 raskautta ja 3 lasta.
En kaipaa kenenkään sääliä, en kirjoita tätä siksi. Päätin kirjoittaa tämän tavallaan itselleni, mutta samalla haluan että ihmiset ymmärtää minua miksi ehken jaksa tällä hetkellä puhua ja iloita asioita samalla tavalla kuin yleensä.
Ja vinkkinä älä sano keskenmonen saaneelle: sinulla on jo kolme lasta, ole iloinen niistä. Totta kai olen iloinen heistä, mutta ei se lohduta siinä kohtaa kun kyse on siitä neljännestä lapsesta.
"Ennen tätä kokemusta vähättelin muiden keskenmenoja, ajattelin että eihän se siinä alkuvaiheessa ole edes vielä mitään. Nyt kuitenkin ymmärrän asian ihan eri lailla. Vaikka fyysisesti se ei vielä juuri mitään ole, mutta oman päänsisälle se kuitenkin on jo se vauva."
VastaaPoistaPala nousi kurkkuun kun luin tekstistäsi tämän kohdan. Ihan samat ajatukset täällä oli. Itselläni siis kaksi varhaista keskenmenoa takana, vielä perätysten. Edellinen on yhä kipeästi mielessä, viime kierrosta kun oli. Yksi terve poika 1v 8kk löytyy, ja tulipa minulle todettua tuo klisee "sullahan on jo yksi, olisit siitä onnellinen".
Olenkin.
Sama pelko kulkee mukana, eli uskaltaako kahteen viivaa enää luottaa, uskaltaako iloita?
Paljon voimia sinulle <3
Paljon voimia myös sinulle<3
PoistaPahoittelut puolestasi. Tiedän liian hyvin millaista on kun tekee positiivisen reskaustestin ja parin vkon sisällä tapahtuu kaikki paska.
VastaaPoistaIte plussasin aikoinaan, olikin kohdunulkoinen, jouduttiin tietenkin keskeyttämään. Suihkussa itkin kun kamat tuli ulos. Valittettavasti tuo oli ainoa "raskaus" jonka saan kokea. Sain lapsettomuustuomion 2016. Sen jälkeen avioero.
Voin myös sanoa että ei kannata lapsettomillekkaan koskaan sanoa että kylhän teki nyt saatte lapsia, aina voi adoptoida. No se ei ole kaikille vaihtoehto tai edes sama asia kuin oma, mahassa kasvanut vauva.
Ihan hirveesti tsemppiä. Älä jää asian kanssa yksin.