Sinä riität

”Mun ei tarvii toisten tahtiin tanssii
Oon hiljaa jos tahdon ja huudan jos on pakko
Mekko päällä putkassa tai hatkat sairaalasta
Päätettiin lapsena meist ei tuu normaaleita”

Costee- Normaaleita

Minulla on suurimmaksi osaksi elämässäni ollut hyvä itsetunto, olen ollut useammin itsevarma kuin epävarma. Kuitenkin tässä hetken olen ollut selvästi aika hukassa, tiedän ei tullut teille yllätyksenä. Onhan se näkynyt täällä blogissani, mutta kaikki, jotka seuraavat minua somessa on varmasti vielä nähnyt vähän enemmän kuin mitä täällä on ollut. Kadotin hetkeksi kokonaan omanarvoni, joka on toisaalta hyvin ristiriitaista. Olen hokenut pitkään, kuinka jokaisen tulee olla tarpeeksi itsekäs ja elää vain itselleen, mutta samalla minä laskin tätä hokiessani oman arvoni aivan liian alas. Kirjoitin aikaisemmin ikäkriisistä ja uskon että olen käynyt sellaista nyt läpi vahvasti. Lisäksi avioliitossani on menossa se kirottu seitsemäs vuosi. Voin sanoa, että nämä kaksi yhdessä olisi voinut rikkoa jotain mitä on rakennettu monta vuotta. Onneksi aikoinaan meidän avioliittomme kivijalka on rakennettu niin vankaksi, että se selviää aikamonenlaisista jutuista.

Se että olin hetken hukassa itseni kanssa, avioliitoni kanssa oli oikeastaan parasta mitä minulle on pitkään aikaan käynyt. Löysin oikeasti jotain hienoa: itseni. Tiedän että minä riitän ja jos minä en riitä ei vika ole minussa.  Olen tuonut paljon somessa ilmi, sitä kuinka olen löytänyt elämääni paljon hienoa ihmisiä. Olen näistä ihmisistä todella onnellinen, teistä jokaisesta, jolle minä riitän. Matkaan on tarttunut myös muutama niitä ihmisiä, joille minä en riittänyt, joiden mielipiteiden takia mietin mikä minussa on vikana.

Monelle ei varmastikaan tule yllätyksenä tieto, että avioliitossani on ollut hieman kivikkoinen kausi. Useampi ihminen, jolle tästä olen puhunut onki todennut, että osasi odottaa jotain tällaista kirjoituksieni jälkeen. Olin hetken jo aivan valmis luovuttumaan, mutta se kun vähän ottaa etäisyyttä voi lopulta tuoda todella lähelle. Olen todella kiitollinen siitä, että olen saanut paljon omaa aikaa. Olen viettänyt viini-iltoja, käynyt pitkiä kävelyitä ja mökkeillyt ystävien kanssa. Ensimmäistä kertaa esikoisen syntymän jälkeen tunnen oikeasti olevani niin paljon muutakin kuin äiti. Ennen aina mietin, miten pärjään sitten kun lapset kasvavat, kuinka tyhjää elämä sen jälkeen varmasti olisi. Enää en pelkää tulevaa vaan oikeastaan välillä saatan haaveilla siitä ajasta aika innostuneena.

Aion jatkossakin nauttia hetkistä ja ottaa ilon irti elämästä myös naisena, ystävänä ja kaikkena mahdollisena muuna kuin äitinä. Olen lapsillenikin parempi äiti, kun olen joskus välissä jotain muutakin.

Muistakaa: minä riitän, sinä riität. Ollaan kaikki juuri sellaisia kuin haluamme olla ja mikä tuntuu hyvältä. Kenenkään ei tarvitse muuttua toisen takia. Tehdään juuri niitä asioita kuin halutaan, välittämättä mitä mieltä muut siitä ovat. Ei anneta toisten rajoittaa. Nautitaan, eletään ja otetaan tästä elämän mittaisesta matkasta kaikki irti.