Ja sen veli - mitä minulle kuuluu?

Täälläkin suunnalla on kerennyt tapahtua paljon sitten viime kirjoitusten. Toki bloggaaminen loppui minun osaltani ennen kuin alkoikaan viimeksi, mutta katsotaan jos nyt pysyisi homma pystyssä kauemmin. Toki eletään maailmalla erikoisia aikoja eikä yhtään tiedä mitä huominen tuo tullessaan, eli päivä kerrallaan tässä on nyt elettävä.

Joulukuun 2018 jälkeen on kyllä elämässä tapahtunut hurjasti asioita: ainakin käteen on tullut muutama kuva lisää sekä hauiksen ympärys toivottavasti muutaman sentin kasvanut, mutta ennen kaikkea olen nykyään kahden tytön isä. Edellisissä kirjoituksissani täällä blogissa kerroin kihlattuni odottavan toista lasta, jonka laskettuaika olisi huhtikuussa. Asiat eivät kuitenkaan meneet aivan suunnitellusti.

Kihlattuni sairastui raskausaikana parvorokkoon, joka tarttui myös vauvaan. Tätä seurattiin tarkkaan polilla ja yhdellä tarkastuskäynnillä Seinäjoella huomattiin laskuja sydänkäyrässä. Kauaa tilannetta ei Seinäjoella keretty seurailemaan, kun tuli lähtö kiireelliseen sektioon Tampereelle. Itse kerkesin Kurikasta ajaa tervehtimään häntä juuri ennen kuin ambulanssi vei hänet mennessään. Voin sanoa etten koskaan ole pelännyt enempää. Vanhin siskoni lähti viemään minua lumimyrkässä Tampereelle. Paikalle kerkesin kun meidän Helmi tyttö oli vasta muutaman minuutin ikäinen. Hän oli todella pieni.

Helmi Lilia
13.2.2019 raskausviikolla 30+0
1365g ja 38.5cm

Siitä alkoi kuuden ja puolen viikon sairaalapätkä, josta vain viikko oltiin Tampereella. Meidän neiti oli todellinen taistelija ja pienin askelin päästiin eroon erilaisista apuvälineistä. Cpap hengitysapulaitteesta siirryttiin nopeasti happiviiksiin, lisäksi käytössä oli nenämahaletku, syvävenakanyyli sekä Helmi sai myös valohoitoa.

Pitkät salitreenit vaihtuivat kenguruhoitoihin. Viikkojen ajan kävin sairaalalla miltein päivittäin pitämässä Helmiä kenguruhoidossa jopa kuutta tuntia putkeen. Pitkät sairaalalla olot muuttivat koko elämän kerta heitolla. Kaikki muu sai jäädä. Enää ei ollut aikaa kuntoilulle ja syömisetkin takkusivat, sillä en halunnut keskeyttää kenguruhoitoja vain että pääsisin syömään. Helmin happea ja sydänkäyrää seurattiin jatkuvasti ja itsekkin näki kuinka positiivisesti kenguruhoito vaikutti näihin. Kaikki panokset keskitettiin nyt pienen tytön selviämiseen sekä toisen pienen tytön hoitoon kotona. Toki oli huolehdittava myös omasta sekä puolisoni psyykkisestä jaksamisesta. Päivät olivat välillä pitkiä ja rankkoja, sekä olimme käyneet nopeassa ajassa läpi hyvin isoja asioita. Nyt todella piti opetella elämään päivä kerrallaan.

Kaikki kuitenkin onneksi meni loppujen lopuksi hyvin. Nyt saan olla kahden ihanan tytön isä. Sairaala olon jälkeen meni pitkä aika ettei löytänyt takaisin kipinää liikunnalle, eikä myöskään motivaatio riittänyt katsomaan tarkemmin omia syömisiä, eli kuten arvata saattaa oma kunto heikkeni sekä painoa alkoi kertyä lisää. 

Viime kesänä olimme reissussa siskoni  perheen kanssa Oulussa. Olimme siskoni (sporttimamman) kanssa kylpylässä, lapsemme halusivat laskea aina vain uudelleen ja uudelleen isoa liukumäkeä. Siinä me sitten ravatiin niitä korkeita portaita edes takaisin ja äkkiä sitä huomasi kuinka kunto olikin päässyt rapistumaan. Siinä kiipeillessä keskusteltiin paljon siskon kanssa entisistä ajoista kun molemmat olivat paremmassa kunnossa. Muisteltiin sitä kuinka hyvä olo siitä tuli niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Nämä keskustelut herättivät minulle kipinän takaisin. Siitä se sitten kotiin palatessa lähti. Tein uudelleen sopimuksen paikalliselle Kroppani -salille ja aloin panostaa liikunnan lisäksi myös ravintopuoleen. 

Tällä hetkellä liikunta on vahvasti läsnä meidän koko perheessä sillä emäntäkin on innostunut salilla kävijä nykyään. Treenit kulkee meillä vuoropäivinä eli molemmat saa tarpeeksi aikaa panostaa omaan projektiinsa, mutta silti meillä jää myös molemmilla aikaa lasten kanssa oloon. Yhdessä on kiva myös pitää huoli terveellisestä syömisestä ja muutenkin rakentaa yhdessä terveellistä elämää sekä antaa lapsille malli tällaisesta.

Treenien suhteen tavoitteena on tällä hetkellä saada keskivartalo kuntoon. Haluaisin vatsalihakset paremmin näkyviin, joten olen lisännyt rasvaa polttavaa aerobista treeniä sekä innostuin koittamaan emännän ostamaa painovannetta, josko sitä pyörittelemällä saisi rasvaa palamaan. Tärkein juttu kuitenkin on että pysyviä muutoksia saa aikaan ainoastaan säännöllisyydellä. Tässä maailman tilassa missä nyt koronan vuoksi eletään tarvitaan toki paljon kekseliäisyyttä siihen miten treenit toteuttaa mahdollisimman hyvin kotona. Minäkin kun olen vannoitunut salilla kävijä, mutta nyt kunnioitan hallituksen suosituksia enkä salille mene vaikka se toistaiseksi vielä auki onkin.