Taustaa

Millainen liikkuja olen/olen ollut?

Elämääni on aina mahtunut liikuntaa enemmän tai vähemmän. Ensimmäisenä tuleekin mieleen lapsuudestani pyörälenkit. Asuin lapsuuteni hyvin metsän keskellä, josta keskustaan oli matkaa suunnilleen kymmenisen kilometriä. Ihailin kun isosiskoni kävi aina pyörälenkillä - ajoi asfalttitietä viitisen kilometriä yhteen suuntaan ja samat takaisin. Tämä kuitenkin oli minusta hyvin siistiä ja niinpä kasvaessani sain itsekin alkaa näitä tekemään. Lisäksi samaisen siskoni kanssa kävimme hetken Judossa, mutta harrastus loppui aika lyhyeen minulla ujouden takia. Judo on yhdessä tekemisen laji, niimpä minulta se ei oikein tahtonut luonnistua. Pelkäsin aina kenet saan parikseni, ja jännitys kasvoi turhan suureksi silloiselle ala-asteikäiselle tytölle. Lisäksi olen muun muassa ala-asteikäisenä harrastanut diskotanssia parhaan ystäväni kanssa, mutta sekin loppui lyhyeen sillä tunneilla harjoiteltiin usein esimerkiksi rivitansseja. Mielestämme kurssin nimi oli harhaanjohtava ja loppui sekin harrastus sitten.

Salitreenaaminen on kuulunut vaihtelevasti elämääni jo vuosia. Aloitin salitreenaamisen aikoinaan ystäväni kanssa Kauhajoella. Silloin treenaaminen oli aika alkeellista, tein yksijakoista saliohjelmaa. Lähinnä tutustuin salitreenaamiseen ja siellä oleviin kuntolaitteisiin. Salitreenaamiseen pääsin kunnolla sisälle muuttaessani Seinäjoelle noin viisi vuotta sitten. Siellä tein sopimuksen Ladylinelle jossa treenasinkin seuraavan vuoden verran. Tämän vuoden kautta ja uusien treeni ystävien kautta oli aika jättää ryhmäliikunta tunnit ja siirtyä treenaamaan tosissaan. Otin kortin Seinäjoen EasyFit salille, tämä oli ehkä parasta treeni aikaa elämässäni. Elin treenaamiselle, menin salille jo aamu viideltä ennen töihin menoa ja treenejä tehtiin vielä töiden jälkeenkin. Tahti oli kuitenkin silloin aivan liian kova eikä sellaiseen koskaan enää tule olemaan paluuta. Viimeisimpänä olen treenannut yhdessä personal traineri Siiri Haapojan kanssa Kurikan Kroppanilla. Aloitimme treenit pian keskimmäisen lapsen syntymän jälkeen ja edelleen yhdessä tehdään. Välissä oli kuitenkin taukoa, sillä nuorimmaisen raskausaika ei ollut helpommaista päästä ja oma aikansa meni palautua synnytyksestä siihen kuntoon, että uskalsin salille taas lähteä.

Kuten saatoitte jo huomata, olen aika tuuliviiri asioiden kanssa. Innostun jostain nopeaa, mutta ylläpitäminen on sitten eri juttu. Sama pätee liikuntaan edelleen, en ikinä voisi nähdä itseäni toteuttamassa vain yhtä liikunnan muotoa vuodesta toiseen. Minä tarvitsen vaihtelua jotta motivaatio liikkumiseen pysyy yllä. 

Minun ei ole mahdollista lähteä viittä kertaa viikossa salille. Kotona on kolme pientä lasta, kaksi koiraa ja aviomies jotka tarvitsevat minua. Lisäksi myös aviomieheni tarvitsee aikaa omiin juttuihinsa. Treenaan siis silloin kun siihen sopiva aika löytyy: joskus se on nopeaa kotitreeniä yhdessä lasten kanssa, mahdollisesti kotitreenit lasten sattuessa nukkumaan samaan aikaan päiväunet ja joskus taas salitreeni tai juoksulenkki ilta kymmenen aikaan kun lapset nukkuu. On onneksi myös joskus niitä hetkiä kun aviomieheni katsoo lapset ja minä karkaan treenaamaan ihan ihmisten aikaan rauhassa, tällainen treeni kuitenkaan ei ole mitenkään itsestään selvää, ei säännöllistä eikä etenkään yleistä. 

Treeneissä mennään päivä kerrallaan eteenpäin, en mitenkään voi suunnitella tulevan viikon treenejä etukäteen, sillä pienten lasten kanssa sattuu ja tapahtuu, eikä voi tietää millainen päivä heidän kanssaan huomenna mahtaa olla.

Näillä mennään mitä on ja eiköhän siitä hyvä tule!