sunnuntaina, marraskuuta 14, 2021

Ahmittuja tunteita


 

Olen ollut elämässäni monilla erilaisilla dieteillä, paastoilla ja laihdutuskuureilla sekä olen aloittanut tuhansia kertoa elämäntapamuutoksen. Kuitenkin jokainen niistä on päätynyt syystä tai toisesta siihen että jätän leikin kesken, en siis koskaan ole onnistunut kunnollisessa elämäntapamuutoksessa. Nyt kuitenkin minulla on vahva usko siihen että onnistun tai oikeastaan olen jo osttain onnistunut.

Minun ongelmani on ollut ennen varmasti muutoksen ulkonäkökeskeisyys, -olen aina tavoitellut laihaa kroppaa. Painan tällä hetkellä enemmän kuin usein elämässäni, mutta siitä huolimatta oma itsetuntoni on tällä hetkellä hyvä. Se ei johdu siitä että olisin ollut tekemässä valtavan määrän treenejä vaan siitä että olen valtavasti työstänyt päätäni. Olen keskittynyt mielen hyvinvointiin. Vaikken tällä hetkellä ole lähellekkään niin pienikokoinen kuin olen joskus ollut, olen silti paljon tyytyväisempi itseeni. 

Olen alkanut löytää aikaa panostaa hyvinvointiini kokonaisvaltaisesti. Olen ensimmäistä kertaa elämässäni oikeasti onnistunut hillitsemään tunnesyömistäni. Koko elämäni olen ollut tunnesyöjä. Laihdutukset, paastot ja muut yritykset kohti parempaa elämää ovat aina oikeastaan kaatunut hetkellä kun jokin asia on alkanut ahdistaa tai stressata ja sitten olen purkanut oloani syömällä. Joka tietenkin johtaa siihen että tulee huono omatunto ja näin ollen vain lisää ahdistusta ja stressiä. 

Tunnesyömisestä ei todellakaan ole ollut helppoa opetella pois ja työstän prosessia edelleen jatkuvasti. Olen kuitenkin onnistunut muuttamaan toimintatapaani hetkellä jolloin mieleni alkaa stressitilassa huutaa sokeria ja rasvaa, silloin pysähdyn ja mietin mitä haluan oikeasti. Kysyn itseltäni onko tämä se mitä haluan, tuleeko tästä minulle parempi olo? Vastaus on päivänselvä: ahdistus ei katoa syömällä. Kokonainen suklaalevy, litran jäätelöpaketti tai sipsipussi ei poista ahdistustani mihinkään. Hetki jolloin jätänkin herkut kauppaan tai jääkaappiin antaa itselle voimaa ja uskoa että pystyn muuttumaan. Edelleen näitä tilanteita tulee minulle usein, mutta ajan kanssa uskon niiden vähenevän ja pystyn alkaa hallitsemaan toimintaani myös ilman että kerkeän miettiä syömistä vaihtoehtona ahdistuksen purkamiseen. Pienin askelin, mutta hyvä tästä tulee.

Tunnesyöminen on hyvin yleistä. Mistä se sitten kumppuaa? Miksi ahdistusta ja stressiä puretaan syömällä? Itselläni tunteet ja syöminen ovat kietoutuneet yhteen jo hyvin pitkän aikaa, oikeastaan läpi elämän, joten välillä on vaikea erottaa niitä toisistaan. Toisin sanoen olen saattanut alkaa syödä runsaasti edes heti tiedostomatta päällä olevaa ahdistusta tai stressiä. Lisäksi on ollut helppo tukahduttaa tunteita johonkin konkreettiseen tekemiseen: syömiseen. Kun tekee jotain ei tarvitse ajatella niin paljoa.

Toki herkkuja olen myös ajatellut elämän aikana palkintona ja lohtuna. On helppo ajatella, että koska nyt olen treenannut ja syönyt todella hyvin viikon, olen ansainnut suklaalevyn tai vastaavasti minulla on ollut niin surullinen olo että haen syömisestä lohtua. Fakta on kuitenkin se, että se olo ei parane syömällä huonosti. Se vaikuttaa joka tapauksessa omaan kroppaan kielteisesti, joka vain pahentaa tilannetta pitkällä aikavälillä. Hyvästä treenistä tai ruokailuista paljon suurempi palkinto on oma hyvin vointi, se että antaa itselleen vain parasta. Ei se että silloin syö kaksin käsin ahmimalla jotain jolla saa koko kropan vain aivan lukkoon ja sekaisin.

Suurin osa siitä mitä syö tunteiden vallassa ei edes oikeastaan maistu hyvälle. Silloin sitä syö vain siihen pahaan oloon nauttimatta syömisestä hetkeäkään. Paljon oikeampi ja terveellisempi tapa hoitaa ahdistusta ja stressiä on antaa itselle hyvää, tuoretta ja terveellistä ravintoa tai vaikka soittaa ystävälle ja hakea häneltä tukea tilanteeseen. Kun ahdistus alkaa helpottaa ja pääsee pahimman vaiheen yli on tärkeää tunnistaa mikä johti tähän tilanteeseen. Voiko asialle joka kuormittaa tehdä jotain? 

Onko sinulla kokemusta tunnesyömisestä? Tai oletko kenties onnistunut selättämään sellaisen?

- Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia -


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi, kysy, tykkää ja jaa: mielipiteesi on minulle tärkeä !