Miten raskaudet ja synnytykset ovat vaikuttaneen omaan minäkuvaani?
Raskauden aikana tapahtuu naisessa paljon fyysisiä ja psyykkisiä muutoksia. Nämä heijastuvat suoraan minäkuvaan, siihen millaisena itse itsenä näkee.
Raskauden aikana keltarauhashormoni lisääntyy joka vaikuttaa suoraan muun muassa kynsiin ja hiuksiin. Omalla kohdallani poikien raskausaikoina hiukseni ja kynteni olivat todella hyvässä kunnossa, kun taas tyttöä odottaessa hiuksia irtosi paljon sekä ne olivat kokoajan rasvaiset vaikka kuinka yritti pestä ja hoitaa. Omalla kohdallani tämä vanha sanonta piti siis paikkansa: tyttö vie äitinsä kauneuden.
Jokainen raskaus on tuonut mukanaan raskausarpia. Niitä on tullut rintoihin, vatsaan, kylkiin ja reisiin. Eniten arpia sain odottaessani tyttöä, asiaan vaikuttaa paljon se että tämä raskaus kesti melkein kaksi viikkoa pidempään kuin poikien raskaudet. Sekä se että tytöstä maha omalla kohdallani levisi enemmän sivuille päin kun taas poikien kohdalla maha kasvoi pelkästään eteenpäin. Omalla kohdallani siis piti paikkansa uskomus siitä että mahan muodosta näkee odottaako tyttöä vai poikaa.
Raskaus aika ei suurimmalle osalle naisista ole yksistään ihanaa ja kaunista. Usein kuulee puhuttavan raskausajan kauniista hehkusta. Itse vain hyvin harvoin raskausaikana kuitenkaan sellaista tunsin. Raskauden mukana itselläni alkoi pahoinvointi (onneksi hyvin lievä), närästys, turvotus, suonenvedot ja päänsäryt. Olen lisäksi jokaisen raskauden aikana ollut alkuun ja loppuun hyvin väsynyt. Silloin väsymykseen ei auta vaikka nukkuisi kellon ympäri. Raskaana myös hikoilee huomattavasti helpommin sekä omalla kohdalleni hiki on ainakin haissut huomattavasti pahemmalle kuin normaalisti.
Vaivana saattaa myös olla lisääntynyt valkovuoto, oksentelut, jatkuva pissalla ravaaminen, peräpukamat ja paljon kaikenlaista muuta. Eli ei, raskaus ei ole pelkästään kaunista hehkua ja itsetuntoa nostattavaa vaan siihen mahtuu todella paljon myös ikäviä muutoksia.
Usein kerron kuinka ylpeydellä kannan jokaista raskausarpenani, onhan tämä totta. Mieluummin otan paljon arpia ja lapsen kuin jäisin lapsettomaksi. Mutta ei minua yhtään olisi haitannut saada lapsia ilman arpia. Tuntuu ettei tällaista saisi edes sanoa ääneen, kun heti joku ärähtää siitä kuinka pitää vain olla hiljaa ja tyytyväinen siitä että on saanut lapsia. Fakta kuitenkin on omalla kohdallani se, että raskausarvet, roikkuvat tissit, jenkkakahvat, peräpukamat ja kaikki muu vastaava mitä raskaudet, synnytykset ja imetykset ovat tuoneet mukanaan ovat vaikuttaneet suuresti siihen miten itseni näen. Puhumattakaan siitä miten kaikki nämä vaikuttavat omaan seksuaalisuuteen. Synnytyksen jälkeen seksin harrastaminen ensimmäistä kertaa on iso juttu, melkein kuin tekisi sen ensimmäistä kertaa elämässään. Oman kehonmuutokset eivät enää koskekaan vai itseä vaan ne vaikuttavat myös kumppaniin sekä yhteiseen seksielämään.
Onneksi lapsen saaminen tuo mukanaan myös paljon positiivisia muutoksia. Sitä yllättyy kerta toisensa jälkeen siitä mihin oma kroppa pystyykään. Itselläni takana kolme raskautta ja synnytystä, mutta silti se on aina niin ihmeellistä että siellä mahassa oikeasti on ihana pieni vauva. Äitiys kasvatti minut aikuiseksi, sitä on lasten myötä kasvanut itse todella paljon. Uskallan olla rohkeammin oma itseni, en annan muiden mielipiteiden vaikuttaa elämääni enää samalla tavalla kuin ennen. Luotan itseeni ja omaan arviointikykyyni enemmän kuin ennen. Lisäksi olen alkanut arvostamaan enemmän läheisiäni ja eritoten äitiäni sekä ystäviäni. Jo raskausaika karsiutui paljon ystävyyssuhteita, mutta enemmän vielä lapsiarjen mukana. En kuitenkaan pidä tätä huonona asiana, vaan näiden myötä elämääni jäi ne oikeat ihmiset, jotka välittävät aidosti. Saattaa kuulostaa ristiriitaiselta, mutta sitä ei enää ole niin pinnallinen kuin ennen. Vaikka hetki sitten harmittelinkin kaikkia niitä huonoja fyysisiä muutoksia joita raskaus toi mukanaan. Mutta silti koen kaikkien näiden vaikuttaneen enemmän itseeni positiivisesti kuin negatiivisesti. Kaikkia muutoksia on pitänyt vain työstää oman päänsisällä ja hyväksyä.
Minäkuva ei ole kuitenkaan kovinkaan simppeli juttu. Se on hyvin kausittaista: on päiviä jolloin seison peilin edessä katsellen ylpeänä äitiyden mukana tulleita muutoksia, mutta on myös päiviä jolloin haikeudella katson valokuvaa itsestäni ennen raskauksia.
Miksi liikkuminen on nyt minulle niin tärkeää?
Toivoisin voivani vastata tähän liikkuvani liikunnan ilosta, terveydellisistä syistä tai vaikka sen olevan opittu tapa. Nämä pitävät osittain paikkansa, mutta suurin syy liikkumiselle on minulle ulkoinen. Itsetuntoni ei ole ollut lasten jälkeen samalla tasolla mitä ennen heitä. Kuten todettu raskaudet toivat mukanaan kiloa, raskausarpia ja näiden myötä epävarmuutta omasta kropasta.
Itsetunto on alati muuttuva. Se ei ole sidonnainen mihinkään: hyvän ulkonäön omaavalla voi olla huono itsetunto ja päinvastoin. Itsetuntoon voi vaikuttaa saavutetut asiat elämässä, oma ulkonäkö, saatu palaute itsestä, mutta ennen kaikkea se on sitä miten koemme itse itsemme.
Pointtini on että raskaus vaikuttaa minäkuvaan paljon. Se vaikuttaa positiivisesti ja negatiivisesti, riippuen miltä kannalta asiaa tarkastellaan.
Kuva esikoisemme raskausajalta
