Sosiaalinen media

Kirjoitin muutama viikko takaperin kirjoituksen terveelliseen syömiseen liittyen. Linkitin tekstiä muutamaankin terveellistä elämää käsittelevään ryhmään sosiaalisessa mediassa. Tuntuu että näissä ryhmissä löytyy aina niitä, jotka tekevät asiat vielä paremmin ja tulevat jokaiseen kohtaan sitten pätemään tieto taidollaan. Siinä ei ole mitään pahaa jos tulee kertomaan vinkkejä ja auttamaan muita onnistumaan vielä paremmin, mutta jos asenne on heti alkuun sellainen että vain se oma tapa on oikea ja muut suoraan sanottua painukoot vit***n niin voisi mielestäni pitää mölyt vain mahassaan. 

Jokainen kuitenkin ajattelee terveellisen elämän eri tavalla. Se riippuu niin paljon siitä millainen elämä kenelläkin on takana päin ja millaiset tavoitteen itselleen on asettanut tulevaan. Esimerkiksi omalla kohdallani syömisten suhteen pidän terveellisenä jo sitä jos syön viisi kertaa päivässä perus ruokaa. Ennen minulla saattoi mennä monia päiviä että söin ensimmäisen kerran vasta myöhään iltapäivällä tai että söin koko päivän kaksin käsin. Omalla kohdallani siis on hyvinkin terveellistä jos saan perus ruokarytmin kuntoon ja plussaa sitten on tämä kun pikku hiljaa lisäillyt kasviksia/salaattia ja alkanut tehdä muutenkin syömisestä suunnitellumpaa.

Eräässä ryhmässä sosiaalisessa mediassa pohdittiin myös sellaistakin asiaa että onko ryhmä liian ulkonäkö painotteinen vai keskittyykö tarpeeksi siihen terveelliseen elämään. Kirjoitin pitkän kommentin, mutta enterin painamisen sijaan hylkäsin koko kirjoituksen. En vain jaksanut siinä kohtaa alkaa asiasta väittelemään. Oli sinne kuitenkin moni muukin kirjoittanut saman tyyppisiä ajatuksia kuin mitä minulla asiaan olisi ollut. Mietin miten terveellinen elämä ei liittyisi ulkonäköön? Totta kai terveellinen elämä tyyli näkyy myös vahvasti ulkoisesti eli miksei sitä omaa ulkoista muutosta saisi tuoda muille julki? Minua ainakin juuri motivoi suuresti ne ennen ja jälkeen kuvat tällaisissa ryhmissä. Mielipiteitä kuitenkin on monia. 

Välillä on sellainen olo että voisi koko sosiaalisesta mediasta ottaa ja häippästä, mutta toisaalta on siellä paljon hyvääkin. Vaikka päällimmäisenä mielessä sieltä tällä hetkellä on joukko lynkkaus ja pask*myrskyt. Siellä kun aikuiset ihmiset unohtaa hyvät käytöstavat ja sanan vapauden turvin huudellaan ja haukutaan toisia. Monia keskusteluja lukiessa tuntee vihaa, surua ja myötä häpeää.

Tällaisilla aatoksilla tänään liikenteessä..

Laitetaanpa vielä tähän muutamat ennen ja jälkeen kuvat:

Ristiriitoja

Edellisessä postauksessa kirjoitinkin meidän sairastuvasta, ettei liikunnalle ole ollut juurikaan aikaa tai jaksamista. Valitettavasti on myönnettävä että samoilla linjoilla mennään edelleenkin. Olimme viikonloppuna mökillä Kaskisissa, siellä grillailtiin ja syötiin reipas kilo irtokarkkia eli olo on tällä hetkellä kaukana hehkeästä ja kevyestä. Tänään kuitenkin päätin, että nyt suunta on vain ylös päin ja hain kaupasta terveelliset sapuskat illalle ja huomiselle. Nyt on sellainen olo, että pakko saada taas oma hyvä kevyt olo takaisin. 

Enkä nyt meinaa kevyellä ainoastaan fyysistä oloa vaan myös yhtä lailla ellei enemmänkin psyykkistä oloa. Nämä kaksi kun kulkevat niin käsikädessä. 

Perjantaina katselin pitkästä aikaa areenasta SuomiLoven jaksoa jossa olimme mukana mieheni kanssa. Minulle tuli tätä katsoessa niin hyvä ja voittaja olo. Olimme mukana ohjelmassa minun odottaessani esikoistamme. Silloin jännitettiin miltä tuntuisi tulla äidiksi ja miten se elämää muuttaisi. Takana oli rankkoja vuosia ja edessä niin paljon hyvää. Tuosta päivästä ollaan tultu pitkämatka eteenpäin. Meillä on jo kolme ihanaa pientä lasta, meidän suhde on muuttunut niin paljon syvemmäksi entisestään ja masennukselle ollaan heitetty vielä lopullisetkin hyvästit. Enää ei menneisyys varjosta mukana ja elämästä nautitaan niin täysillä. Vaikka puhuinkin tässä alussa siitä kuinka kaipaan sitä kevyttä oloa ja pakko päästä takaisiin normaaliin rytmiin syömisten ja liikunnan kanssa, niin kaikki tämä on kuitenkin niin pientä. Ne ovat sellaista pientä viilausta elämässä. Tällaisia viilauksia voidaan tehdä kun perus elämä ja itse on kunnossa. 

Minulta kysytään usein kuinka minä jaksan kun on kolme pientä lasta tai vastaavasti jos kerron että meillä on tämän ja tämän ikäiset lapset niin ihmiset huokaa ja ilme on todella järkyttynyt. Koen nämä molemmat tietyllä tapaa loukkaavana. Onhan se totta kai sallittua kysyä kuinka jaksan, mutta se että millä äänensävyllä tai tavalla sen kysyy on merkityksellistä. Minä elän tällä hetkellä kuitenkin juuri sitä elämää mistä olen aina haaveillut. Uskon vahvasti eläväni elämäni parasta aikaa. En ymmärrä miksi muut ihmiset näkee kolme pientä lasta jotenkin niin negatiivisena asiana, tavallaan kommentit mitä kuulen kuulostaa siltä kuin lapset olisivat joku taakka. Sitä ne ei todellakaan ole, tämä on ollut täysin valittu ja haluttu tilanne. Nykyään ilmeisesti pitäisi tehdä se yksi tai kaksi lasta ja siinä se. Suututtaa joskus tuttaville tai esimerkiksi neuvolassa vakuutella, että kyllä minä jaksan aivan hyvin lasteni kanssa. Toki on aamuja jolloin olen väsynyt ja lapset saattaneet valvottaa yöllä. Tällainen väsymys silloin tällöin on varmasti jokaiselle vanhemmalle tuttua kun lapset sairastaa tai muusta syystä herättävät usein yöllä. Sitä aamun väsyä ei itselläni ainakaan kauaa edes ole kun pääsee kiinni päivän touhuihin. Toivoisin ettei minun tarvitsisi selitellä kenellekään omaa jaksamistani, vaan että se uskottaisiin ihan kerralla kun vastaan tai ettei meidän perhettä katsottaisi niin arvostelevasti ja jopa negatiivisesti. Tietenkään ei kaikki tätä tee. Eivät etenkään ihmiset jotka meidän paremmin tuntee, mutta yllättävän usein kuitenkin joutuu niihin negatiivis sävytteisiin keskusteluihin aiheesta. Saman toki huomaa liikkuessa ihmisten ilmoilla lasten kanssa, jotkut katsoo meitä hymyillen ja ihaillen, mutta joukkoon mahtuu paljon niitä jotka varmasti ajattelevat miksi ihmeessä minun on pitänyt kaikki rehata mukaan kauppaan kanssani. 

Meidän eteisen seinällä lukee: "Hymy jonka annat palaa aina luoksesi." Hymyilkäämme ensi viikolla toisillemme negatiivisuuden sijaan.

SuomiLoven jakso jossa olimme mukana pääset katsomaan täältä.

Sairastupa

Aina ei arki suju niin kuin on suunnitellut. Meillä on tässä nyt sairasteltu useampi viikko. Yskää, vuotavia neniä ja tulehtuneita korvia. Kun lapset sairastaa jää totta kai äidin oma aika aikalailla pois kokonaan. Treenaaminen on jäänyt nyt yli viikoksi, vaikkakin tämä tuntuu omassa päässä kuukausilta.

Myös syömiset ovat alkaneet takkuamaan. Sitä saattaa havahtua puolilta päivin ettei ole itse kerennyt vielä syömään mitään. Silloinkin sitä syö vain jotain nopeaa kaapista eikä suunnitellussa syömisestä pysty pitää millään kiinni ja tämä kostautuu minulla iltaisin. Verensokerit pääsevät päivällä heittelehtimään ihan liikaa, jonka seurauksena illalla sokerihammasta kolottaa ja syön kaappien perukoille jääneet herkut kaksin käsin ahmien.

Liikunnan puutteen, terveellisestä syömisestä lipsumisen lisäksi yöunet ovat todella vähäiset. Öisin olen siivonnut paritkin lima oksennukset nuorimmaisen tiimoilta. Annellut juomista, lisää lääkettä ja hoivannut sairastajia. Eli voisiko sanoa ihan kaiken olevan tällä hetkellä vinksin vonksin.

Aina ei vain kaikki onnistu. Totta kai tämä tilanne minua harmittaa, mutta tällaista tämä äidin rooli välillä on. Onneksi tiedän että jossain kohtaa arki tasaantuu ja voin alkaa taas keskittyä itseenikin. Vaikka onhan siinä taas oma opettelunsa löytää oikea rytmi syömiseen, nukkumiseen ja treenaamiseen, mutta pikku hiljaa taas kohti terveellisempää elämää.

Vaikka tällaiset tilanteet harmittaa, täytyy muistaa sallia itselleen tauko siihen omaan projektiin. Lasten ollessa kipeinä ei todellakaan tarvitse lähteä salille kun kaikki lapset nukahtaa, silloin saa luvan kanssa hengähtää hetken. Ollaan armollisia itsellemme.

10 tapaa liikkua yhdessä

10 Tapaa liikkua yhdessä

1. Harjoitelkaa yhdessä: hiihto, sähly, jalkapallo, jääkiekko, tennis, sulkkis ja mitä muita nyt mieleen juolahtaakaan.

2. Sisäleikkipuistot: älä häpeile leikkiä siellä yhdessä lapsen kanssa. Kontatkaa yhdessä läpi putkien, kiivetkää vuoren huipulle ja laskekaa mäkeä alas kilpaa.

3. Uima-hallli: pienten lasten altaassa istuessa lapsia vahtien voi tehdä samalla  treeniliikkeitä itse kuten jalka ja käsiliikkeitä hyödyntäen vettä vastuksena.

4. Lapsi painona: tehdessäsi kotijumppaa ota lapsi liikkeeseen painoksi. Esimerkiksi kyykätessä pidä lapsi sylissä.

5. Trampoliini: tämä mahtava liikuntaa edistävä kapistus taitaa nykyään aika monen pihalta löytyä. Ottakaa yhdessä hyppy kilpailut tai tehkää vaikka temppuja vuorotellen.

6. Järjestäkää omat urheilukilpailut perheen kesken ulkona.

7. Siivouksesta ilo irti: tehkää siivouksesta hauskaa ja liikunnallista. Kuka vie nopeiten lelun oikeaan laatikkoon. Kuka kurottaa korkeimmalle pyyhkimään pölyt ja kuka hakee ensin lelun sängyn alta.

8. Lenkkeily yhdessä: perus vaunulenkit tai pyöräily.

9. Leikkipuistot: leiki leikkipuistossa mukana lasten kanssa sen sijaan että istuisit penkillä katselemassa lasten touhuja. 

10. Siirtymä tilanteet: siirtykää paikasta toiseen erilaisilla tavoilla. Esimerkiksi menkää vessaan konttien, syömään konkaten tai nukkumaan ryömien.

Kuvassa veljeni ja kummityttöni 

Muutama sana syömisestä

Sitä kuulee usein lausahduksen kuinka terveellisesti syöminen on liian kallista. Tähän lainiin olen sortunut itsekin ihan lähiaikoinakin vielä, mutta nyt kuitenkin uskallan väittää että tämäkin on vain tekosyy ja itsensä huijaamista. Meidän perheen talous on välillä todella tiukka ja joudumme todella laskemaan mitä sieltä kaupasta ostetaan. Siitä huolimatta minunkin on onnistunut syödä terveellisesti.

Aamupala

Syön aamulla puuron johon lisään hieman paahdettua/rouhittua pellavansiementä +mehukeittoa. Juon ison lasillisen vettä ja joskus otan lisäksi tähän ruisleivän, riippuen kuinka kiire minulla on syödä aamupala.

Kaurapuuro 1kg ~ 0,89€

Mehukeitto 1l ~ 2-3.50€

Paahdettu pellavansiemen rouhe 1kg ~ 10€

Kallein tässä on tuo siemenrouhe, mutta jos sitä kerran esimerkiksi ostaa tuollaisen 1kg pussin niin väitän että siitä riittää jopa useaksi vuodeksi eli ei tule juurikaan hintaa per. annos. Mehukeittoja on monen hintaisia tai voihan puuron syödä ilmankin sitä tai laittaa vaikka tilkan maitoa tämän sijasta. Monelta kuulen tämän aamupalan kohdassa ettei vaan pysty syömään puuroa, tohdin väittää että jokainen oppii sen syömään jos haluaa. Puuroa pystyy soveltaa niin monenlaiseksi eli jokainen varmasti saa siitä mieleisensä. Minäkin olen joskus väittänyt etten voi syödä puuroa aamulla, etten vain saa sitä syödyksi. Pikku hiljaa kuitenkin aloin sitä syömään, ensin hyvin pieniä annoksia ja nyt enää en osaisi aamuani muulla tavoin aloittaakaan. Puuro on myös nopea ja helppo, jos ei ole aikaa keittää sitä kattilassa saa muutamassa minuutissa myös mikrossa tehtyä hyvän puuron. 

Puuroon voit lisätä vaikka marjoa, raejuustoa, pähkinöitä, hedelmiä, jogurttia, siemeniä tai vaikka avokadoa eli ihan mitä vain keksit - monet yllättävätkin jutut sopivat mainiosti puuron sekaan eli niistä vain etsimään sitä omaa suosikki yhdistelmää. Valmista puurosta sellaista mistä sinä tykkäät, joidenkin makuun on vellimäinen löysä puuro ja joku taas tykkää paksummasta.

Lounas/päivällinen

Lounaani koostuu aina peruskotiruuasta +salaattia tai kasviksia. Valmistan siis ihan samat peruskoti ruuat kuten aina ennenkin eli en ole alkanut missään kohtaa välttämään hiilihydraatteja vaan enemmänkin käyttämään kaikkea kohtuudella. 

Perus kasvispussi pakkasesta maksaa alle euron eli uskallan väittää ettei monenkaan talous siihen kaadu. Jos on esimerkiksi työttömänä tai elää opintotuella kannattaa suunnitella koko viikon ruokaostokset tarkkaan ja käydä kerran kaupassa hakemassa kaikkia tarvittava - näin välttää niitä heräteostoksia ja syöminen pysyy suunniteltuna. 

Olen alkanut ostaa itselleni salaatit kaupan salaattibuffetista, tämä ei suinkaan ole se halvin vaihtoehto. Omalla kohdallani kuitenkin tämä on nopea ja helppo tapa. Niinä hetkinä kun raha tilanne on poikkeuksellisen huono olen ostanut kaksi euroa maksavan valmiin salaattipussin. Tämäkin kelpaa mielestäni todella hyvin sen kotiruuan kaveriksi. 

Tässä säästää suuresti jos tekee ruokaa isomman määrän kerralla. Itse tapaan tehdä kotiruokaa niin paljon että syömme samaa ruokaa helpostikin 2-3 päivää. Eikä itselläni ainakaan ole niin käynyt etten pystyisi samaa ruokaa useampaa päivää syömään vaan usein ruoka maistuu vielä paremmalle kun se on saanut maustua yön yli jääkaapissa. Tämä ei meillä ole ainoastaan taloudellinen asia vaan aika kysymyskin. Ei minulla ole aikaa kolmen pienen lapsen kanssa kokkailla joka päivä, meillä on parempaakin tekemistä yhdessä.

Välipalat

Välipalani koostuu rahkoista, jogurteista, hedelmistä ja marjoista. Välipala on se missä itse tykkään kikkailla enemmän kuin muilla syömisillä. Usein siksikin että syön tämän rauhassa kun lapset nukkuvat päiväunia. Usein miten syön kipollisen marjoja/hedelmiä rahkan ohella.

Jos talous on tiukka voi välipalalle tehdä pienen määrän puuroa tai syödä vaikka teen kanssa muutaman näkkileivän. Ei tämäkään ole yhtään huono vaihtoehto. 

Iltapala

Iltapala on kohdallani usein sekoitusta aamupalasta ja välipalasta. En ole pitänyt mitenkään tärkeänä syödä illalla puuroa, vaan syön sitä jos mieli tekee tai sitten syön esimerkiksi banaanin tai rahkan. Riippuen mitä tekee mieli ja mitä kaapista mahtaa löytyä.

Konkreettisesti terveellisen ruuan hintaeron huomaa esimerkiksi juustoissa, onhan 1.25kg arkijuusto huomattavasti halvempaa kuin 17% kevyt juusto. Tässä voi kuitenkin käyttää maalaisjärkeä: ei se arkijuusto ole niin epäterveellinen jos sitä leivälle laittaa yhden ohuen viipaleen kolmen paksun sijasta. Terveellisessä syömisessä on kyse valinnoista ja uskallan väittää että jokainen voi jossain valita paremmin vaikka olisikin taloudellisesti tiukkaa.

Joskus saa syödä herkkujakin, eikä terveellinen elämä missään tapauksessa sulje tätä pois. Kyse on herkuttelun ja terveellisen syömisen tasapainosta. Avain terveelliseen ruokavalioon on ehdottomasti säännöllisyydessä. Kun huolehtii että syö 5-6 kertaa päivässä ei verensokeri pääse laskemaan liikaa jolloin ei tule edes niin suurta houkutusta napostella ylimääräistä.

Treeni ilman välineitä

On aikoja jolloin viikkoon tuntuu mahdottomalta saada sovitettua treenejä. Näitä viikkoja varten olen kehitellyt itselle suhteellisen nopean treenin, jonka voi toteuttaa koska vain ja missä vain. Ainut mitä olen treenissä käyttänyt on tuoli. Tuolin tilalle kelpaa hyvin vaikka leikkikentän penkki tai hiekkalaatikon reunusta eli treenin todella voi toteuttaa missä vain.

Treeni nostaa sykkeitä kunnolla ylös, mutta samalla myös lihaskunto nousee.

Treenin voi toteuttaa kahdella tavalla:

1. Tee liikettä 15 toistoa, jonka jälkeen vaihdat suoraan seuraavaan. Tauko vasta kun kaikki liikkeet ollaan tehty (Jos olet vasta-alkaja voit pudottaa toistamäärää pienemmäksi).

2. Tee kutakin liikettä 40 sekunnin ajan, vaihda sen jälkeen suoraan seuraavaan. Tauko vasta kun kaikki liikkeet ollaan tehty.

Molemmissa versioissa kierros määrä oman kunnon mukaan. Jos et ole paljoa liikkunut voit aloittaa jopa yhdellä kierroksella ja kunnon noustessa lisätä kierroksia. Kierroksia voi tehdä jopa yli viisi jos kunto kestää.

1. Jalkojen lasku- ja nosto harjoitus lantion nostolla

Käy selinmakuulle, nostaen jalat suoraan ylös. Laske jalkoja hitaasti ja hallitusti alas, siihen kohtaan mihin itse saat. Nosta jalat rauhallisesti ylös ja lopussa nosta lantiota niin että peppu irtoaa maasta.

Jos tämä on liian raskas, voit laskea jalkoja vuorotellen alas eikä yhtä aikaa.

2. Askelkyykky hypyt syväkyykyllä

Tee askelkyykyt molemmille puolille ja sitten keskelle syvään kyykkyyn. Nämä voit tehdä joko hyppien tai ilman hyppyä. Valitse oman kuntotasosi mukaan.

3. Syväkyykky potkulla

Laskeudu syvään kyykkyyn ja noustessa potkaise vuorotellen jaloilla.

4. Dippi

Kädet penkille niin että rystyset osoittavat eteenpäin. Punnerra alas ja nouse hallitusti ylös. Muista ylhäällä suoristaa kokonaan kädet, sekä pidä koko liikkeen ajan kädet lähellä vartaloa.

5. Lankku ja jalan tuonti sivulle

Asetu hyvään lankku asentoon, niin ettei peppu ole liian ylhäällä eikä liian alhaalla. Perinteisessä lankussa pysytään paikallaan staattisessa pidossa, mutta tässä versiossa tuodaan vuorotellen jalkoja sivulle kohti omaa kyynärpäätä.

6. Etunojapunnerrus polven vedolla

Tee ensin normaali etunojapunnerrus jonka jälkeen vuorotellen tuot polven kohti käsiä. 

Tunnesyömistä

Olen tiennyt tämän jo pitkään, mutta ehkä nyt vasta uskaltanut myöntää sen itselleni. Olen tunnesyöjä. Terveellinen syöminen ja painonpudotus on todella helppoa hyvällä tuulella, mutta kun asiat eivät menekään hyvin heijastuu se heti syömiseeni. Pahan olon iskiessä mikä onkaan ihanampaa kuin käpertyä sohvalle viltin alle suklaalevyn ja jäätelöpurkin kera? Valitettavaa on kuitenkin se että siitä on vain hetkellinen lohtu tilanteeseen, syömisen jälkeen olo on entistä kurjempi. Aikaisemman pahan olon lisäksi on saanut itselleen epäonnistuneen olon.

Tunne syöminen on sellaista syömistä millä ei ole mitään tekemistä nälän kanssa. Omalla kohdallani tämä tulee esiin nimenomaan negatiivisista tunteista kuten stressistä, ahdistuksesta, surusta ja turhautumisesta. Järjellähän sen tajuaan samantien ettei syöminen ole tilanteeseen ratkaisu, mutta jotenkin sitä menee vain sen opitun tavan mukaan. Ennen tämä näkyi minulla nimenomaan ainoastaan herkkujen syömisenä, mutta nyt on kuvioissa lisäksi myös syömättömyys. En tiedä kumpi näistä on huonompi vaihtoehto. Molemmista tavoista haluan ehdottomasti oppia pois, vaikka työtä se tulee vaatimaan varmasti. Halusin kirjoittaa aiheesta tänne, sillä uskon etten todellakaan ole ainut joka kamppailee tällaisten asioiden kanssa.

Kuten kirjoitin täällä blogissani, aikaisemmin on veljeni auttanut minua syömisasioiden kanssa. Usein saatan veljelle kertoa jos olen ollut syömättä tai vastaavasti jos olen syönyt herkkuja. Veljeni aina ihmettelee että miksi? Sillä terveellisesti syöminen on niin helppoa. Onhan se kaiken järjen mukaan helppoa, mutta mitä jos onkin tunne ihminen eikä järki ihminen? Silloin tilanne onki aivan eri. Itse olen niin tunne ihminen kuin ihminen vain olla voi.

Syöminen tunteiden hallinnassa on itseasiassa hyvin tehokasta. Silloin saa helppoa ja konkreettista tekemistä ja hetkesi ajatukset muualle asioista jotka mieltä painaa. Itse olen sellainen ihminen että tarvitsen jotain konkreettista kriisin keskellä. Esimerkiksi syömisen lisäksi saatan riidan aikana alkaa siivoamaan. Ahdistuksen keskellä kaipaan jotain konkreettista joka vie ajatuksen johonkin fyysiseen. Toivon todella että saisin pikku hiljaa muutettua tunnesyömisen tilalle liikunnan. Se olisi huomattavasti terveellisempi vaihtoehto. Tai kaikkein paras vaihtoehto taitaisi olla se että pystyy kohtamaan kaikki tunteet sellaisenaan, ilman että niitä pitää kadottaa jonkun konkreettisen tekemisen avulla. Sitä helposti unohtaa, että ikävätkin tunteet kuuluvat hyvään elämään. Kaikilla tunteilla on merkitystä, eikä niitä pakoon tarvitse juosta. Kuulostaahan se yksinkertaiselta että vain pysähtyy hetkeksi, antaa tunteen tulla ja päästää siitä sitten irti. Todellisuudessa on paljon helpompaa hakea pakkasesta paketti jäätelöä ja istua katsomaan jotain nyyhkyelokuvaa - näin siirtää samalla tunteet myöhemmäksi. 

Mainitsin aikaisemmin että nykyään huomaan negatiivisten tunteiden vaikuttavan myös täysin päinvastaisesti. Nimittäin syömättömyytenä. Tämä ei taida olla yhtään sen terveellisempi vaihtoehto. Haluan oppia näistä epäterveellisistä tavoista pois.

Miten päästä eroon tunnesyömisestä?

1. Heikolla hetkellä, pysähdy mieti mitä tunnet. Anna järjelle aikaa puuttua peliin.

2. Hyväksy kaikki tunteet. Älä sulje negatiivisia tunteita pois. Tämä ei kuitenkaan tarkoita asennetta jossa niin sanotusti käännät toisenkin posken ja hyväksyn negatiivisten tunteiden aiheuttajan. Eli hyväksy tunne mutta älä aina sen aiheuttajaa.

3. Vaihda syömisen tilalle uusi tapa kuten liikunta tai vaikka rentouttava kylpy.

4. Jos et harjoituksesta huolimatta pääse tästä eroon tai jos tunnesyöminen hallitsee elämääsi, on ehkä aika kääntyä ammattiauttajan puoleen.

Omalla kohdallani uskon että voin asiaan vaikuttaa muutamalla toimintatapojani ja uskon helpostikin muuttavani syömisen tilalle esimerkiksi liikunnan. Sitä on tässä elämänmuutosprojektin aikana oppinut nauttimaan liikunnan tuomasta mielihyvästä ja mieluummin heikolla hetkellä koen sen kuin ahmin itselleni mahan kipeäksi. 

Päivä kerrallaan kohti terveellisempää elämää.